Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 9–17)

Kirsu edellä

Pentu ja pöpöjen maailma

Edellisessä postauksessa kerroin, miten pennun tuloon kannattaa varautua tarvikkeiden ja tilajärjestelyiden kannalta. Tällä kertaa jatkan aiheesta pennun terveyden näkökulmasta.

Lemmikkivakuutus

Ensinnäkin kehotan harkitsemaan vakavasti lemmikkivakuutuksen hankkimista. Aiempien koiriemme myötä olen saanut oppia kantapään kautta useampaan otteeseen, että koirille otetaan vakuutuksia ihan syystä. Koskaan ei voi tietää, sattuuko jokin tapaturma tai ilmeneekö koiralla myöhemmin jokin sairaus. Lemmikeillä kun ei ole Kela-korvausta kuten ihmisillä, niin eläinlääkärikustannukset nousevat keveästi satoihin euroihin per kerta, kun isompia haavereita aletaan hoitaa.

”Useimmilla vakuutusyhtiöillä on käytössä kahden viikon karenteeniaika.”

Vakuutus on syytä hankkia heti jo pentuvaiheessa, sillä pieni pentu on altis erilaisille pöpöille, kuten silmä- ja korvatulehduksille. Pennun vakuutus on fiksuinta ottaa jo ennen pennun luovutusta, sillä useimmilla vakuutusyhtiöillä on käytössä kahden viikon ”karenteeniaika”. Tämä tarkoittaa sitä, että vakuutus on voimassa vasta kaksi viikkoa sen ottamisajankohdan jälkeen. Toisin sanoen jos pennulle tulee vaikka korvatulehdus 9 viikon iässä ja sille on otettu vakuutus 8 viikon iässä, ei vakuutusyhtiö korvaa hoitokuluja. Eli mikäli pentu luovutetaan 8-viikkoisena, on vakuutus syytä laittaa vireille jo pennun ollessa 6-viikkoinen. Kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa eri vakuutusyhtiöitä ja lukea tarkkaan ne pienellä präntätyt vakuutusehdot. Käytännöt eri yhtiöiden välillä vaihtelevat paljonkin ja sen vuoksi hinnoissakin voi olla huimia eroja.

Madotus

Koiranpennut (ja no, koirat yleensä) ovat varsin innokkaita kaivamaan maasta esille kaikki ällöttävimmätkin asiat, kun oma silmä välttää. Niehkun suusta on kaivettu jo kuolleiden pikkulintujen siipiä, lahonnut oravanraato, tienlaitaan hylätyt bokserit… Jälkimmäisimmän aarteen kohdalla uskon (lue: toivon) loistartunnan olleen aika epätodennäköinen, mutta kahdessa ensimmäisessä parasiitteja on saattanut majaillakin. Loisia voi koiraan tarttua esimerkiksi, jos koira syö hiiriä tai muita pienjyrsijöitä, raakaa järvikalaa tai muiden koirien ulosteita. Loisia voi tarttua myös pelkästä muiden koirien ulosteiden tutkimisesta. Lisäksi jos pennun emolla on ollut sisäloisia, ne ovat voineet siirtyä pentuun.

Koiranpentujen kanssa helposti unohtuu, että ne pitää madottaa tiivimmin kuin aikuiset koirat. Kasvattajan pitäisi madottaa pennut varsin tiuhaan: 2 viikon iästä alkaen 2 viikon välein luovutusikään saakka, eli viikoilla 2, 4,6 ja 8. Eläinlääkärien ohjeistukset loishäädöistä hieman vaihtelevat, mutta hyvä nyrkkisäätö on, että pennun uuden omistajan pitäisi madottaa koira 1-2 viikkoa ennen penturokotuksia, ts. 10–11 viikon iässä ja 14–15 viikon iässä. Loishäätöön löytyy erilaisia valmisteita tahnoista tabletteihin. Itse annan matokuurit Niehkulle murskaamalla loishäätötabletit ja sekoittamalla ne pienen vesimäärän kanssa sen ruokaan. Tällä tavalla säästyy tahnojen kanssa räpimiseltä ja koiran hanttiin panemiselta. Tabletit eivät maistu ilmeisesti millekään joten ne häviävät hetkessä ruuan mukana.

Niehku on eläinten raatojen ohella erittäin innokas roskien kerääjä.

Varhaisrokotus

Lemmikkivakuutuksen lisäksi kannustaisin ottamaan pennulle varhaisrokotuksen. Osa kasvattajista nykyään hankkiikin sen pentueelle ennen luovutusta. Varhaisrokotus voidaan antaa koiralle 6–9 viikon iässä, ja sen ansiosta pennun sosiaalistamisen muihin koiriin voi aloittaa hyvissä ajoin. Perinteisessä rokotusohjelmassa ensimmäinen rokotus annetaan vasta 12 viikon iässä, mutta pennun herkkyyskausi kestää vain 14 ikäviikkoon asti. Herkkyyskaudella pentu pitäisi totuttaa mahdollisimman monenlaisiin tilanteisiin, kuten koiriin ja lapsiin, jotta siitä ei vartu arkaa tai pelokasta. Ennen ensimmäistä rokotusta pentu ei kuitenkaan saisi olla kosketuksissa muiden kuin tuttujen koirien kanssa, joilla tietää rokotusten olevan voimassa. Jos tuttavapiiristä ei löydy paljon muita koiria, on sosiaalistaminen ennen ensimmäistä rokotusta äärimmäisen vaikeaa.

”Totesin tekeväni enemmän hallaa kuin hyvää, jos aina uuden koirakon vastaan tullessa pakenisin paikalta.”

Hankin varhaisrokotuksen Niehkulle sen ollessa 9-viikkoinen, sillä halusin tehdä kaikkeni sen eteen, että siitä kasvaisi rohkea ja reipas ja se tulisi hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Tuttavapiirissämme ei kuitenkaan ole juuri koiria ja esimerkeiksi pentukerhoihin osallistumisen ehtona on yleensä se, että pennun on pitänyt saada ensimmäinen rokotus vähintään 2–3 viikkoa aiemmin. Jos olisin odottanut rokotuksia 12 ikäviikkoon asti, olisi herkkyyskausi ehtinyt jo päättyä ennen pentukerhoon pääsemistä. Toinen merkittävä syy varhaisrokotukselle oli lenkeillämme vastaantulevat tuntemattomat koirakot. Naapurustossamme on todella paljon koiria ja monesti niiden omistajat haluavat tulla tervehtimään pientä pentua. Totesin tekeväni enemmän hallaa kuin hyvää, jos aina uuden koirakon vastaan tullessa pakenisin paikalta tai estäisin koiria tervehtimästä toisiaan. Jos välttelisimme systemaattisesti kaikkia päivittäin vastaantulevia koiria 4 viikon ajan Niehkun herkkyyskaudella, koira todennäköisesti alkaisi vain pelätä muita sessejä. Varhaisrokotuksen turvin olen voinut siis hyvillä mielin antaa Niehkun tutustua kaikkiin vastaantuleviin koirakoihin, jotka ovat halunneet tervehtiä uutta tulokasta.

Varhaisrokotuksen ansiosta Niehku on saanut tutustua jo vaikka ja kehen.