Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 9–17)

Kirsu edellä

Coolisti kesällä

Ihanaa, kesä on viimeinkin täällä! Toki niitä kylmiä, tuulisia ja sateisiakin päiviä mahtuu Suomen kesälle tyypilliseen tapaan joukkoon, mutta nauttimaan on päästy myös auringosta ja ihan oikeista hellekeleistä. Jos mietin asiaa vain omasta näkövinkkelistäni, niin kesä on oma suosikkivuodenaikani. Minusta on hienoa, kun ulos lähtiessä ei tarvitse käyttää minuuttitolkulla aikaa itsensä vaatettamiseen, vaan sisävaatteiden lisäksi riittää, että pistät kengät jalkaan ja eikun menoksi. Koiratkaan eivät ehdi kerätä ihan niin isoja kierroksia siinä ulospääsyä odotellessaan, kun meikäläisen ei tarvitse naamioitua Michelin-ukoksi… Myös koirien palkkaaminen lenkillä on ihanan helppoa, kun ei ole mitään tumppuja käsissä hankaloittamassa elämää! Talvella en voisi kuvitellakaan ulkoilevani ilman tuplalapasia, koska näpit jäätyvät niin herkästi. Paleleminen ei ole mukavaa (eikä se aina ole edes pukeutumisesta kiinni)!

No, siinä missä meikäläinen nautiskelee auringosta ja varsinkin yli 20 asteen lämpötiloista, niin samaa ei ihan voi sanoa noista nelijalkaisista syöksysämpylöistä luomuturkiksineen. Monille koirille kesän lämpimät kelit voivat olla turhankin tukalia ja pahimmillaan jopa hengelle ja terveydelle vaarallisia. Kesä on melko vilkasta aikaa myös koiraharrastusrintamalla (esim. näyttelyitä ja agilitykisoja on paljon) ja lämmin sää aiheuttaa omat haasteensa myös kisapäiviin ja treenaamiseen.

Lämpöhalvaus

Lämpimien kelien suurin riski koiralle on lämpöhalvaus. Se on tila, jossa ruumiinlämpö kohoaa vaarallisen korkeaksi (yli 40 astetta). Hoitamattomana – ja joskus hoidosta huolimattakin – se voi johtaa vakaviin sisäelinvaurioihin ja koiran kuolemaan. Lämpöhalvauksen oireita ovat yleensä voimakas ja nopeatempoinen läähättäminen, tajunnan tason muutokset, poissaolevuus, hoipertelu ja kiihtynyt syke. Koira voi myös oksentaa ja ripuloida. Ikenet ovat yleensä räikeän punaiset. Lämpöhalvaus ei katso aikaa tai paikkaa: se voi iskeä niin levossa kuin rasituksessakin.

Lämpöhalvauksen tärkein ”hoitokeino” on ennaltaehkäisy! Mikäli siinä epäonnistutaan ja koiralla havaitaan lämpöhalvauksen oireita, ensiapu on koiran viilentäminen. Ensimmäiseksi siirretään koira pois lämmöstä (esim. suorasta auringonpaisteesta). Jos ollaan veden lähellä, niin koira voidaan upottaa päätä lukuun ottamatta veteen. Jos ollaan pesuhuoneen lähellä, niin koira kannetaan viileään suihkuun. Viilennyksen aikana koiraa hierotaan kevyesti, jotta verenkierto vilkastuu ja sen myötä lämmön haihtuminen tehostuu. Tuulettimia, ilmastointilaitteita ja muita vastaavia voi hyödyntää lisäksi mahdollisuuksien mukaan. Lämpöhalvausoireista kärsivää koiraa ei saa pakkojuottaa! Mikäli se kykenee juomaan itse, vettä tarjotaan pienissä erissä. Viilennystoimia jatketaan, kunnes koiran ruumiinlämpö on laskenut n. 39 asteeseen. Koiran normaali ruumiinlämpö on yleensä n. 38,5 astetta ja lämpö mitataan kuumemittarilla peräsuolesta. Akuutin ensiavun jälkeen otetaan yhteys eläinlääkäriin mahdollista jatkohoitoa tai seurantaa varten.

Miksi koira on herkempi lämmölle kuin ihminen?

Yksi tärkeimmistä syistä lienee se, että koirat eivät hikoile (no okei, hikoilevat ne pikkuisen tassunpohjista, mutta tämä hikoilu ei ole merkittävää viilentymisen kannalta). Hikoilun sijasta koirat haihduttavat lämpöä kehostaan läähättämällä. Läähättämisen mukana poistuu kehosta nestettä (vettä) ja nesteen mukana lämpöä.

Yksi vaikuttava tekijä lämmönsiedossa on myös koiran turkki ja sen laatu: esimerkiksi karvan paksuus, pituus ja mahdollisen pohjavillan määrä ja koostumus. Myös turkin värillä voi olla merkitystä, koska tumma väritys ”imee” lämpöä enemmän kuin vaalea.

Ihminen pystyy tarpeen mukaan lisäämään tai vähentämään vaatetusta vallitsevan lämpötilan mukaan, mutta koirilla tämä on hankalampaa. Toki jotkut koirat keventävät karvoitustaan kesäksi, mutta aika monella tämä sisäinen turkinvaihtokello tuntuu olevan rikki ja koira paistatteleekin keskellä pahimpia helteitä täydessä karva-arsenaalissa. Joillain koirilla turkinvaihdon pistää sekaisin sterilointi/kastrointi, mutta mahdollisesti vaikutusta on myös sillä, että niin monet koirat viettävät suurimman osan ajastaan sisätiloissa.

Koirien – kuten ihmistenkin – lämmönsiedossa on yksilöllistä vaihtelua. Vaikutusta voi olla myös esimerkiksi rodulla tai oikeammin rodusta johtuvilla fyysisillä ominaisuuksilla, kuten hengitysteiden rakenteella. Osalla koiraroduista turkki on voitu jalostaa niin muhkeaksi, että koira ei edes pahimman karvanlähtöajan jälkeen ole todellisuudessa kovin vähäkarvainen. Myös ikä, lihavuuskunto ja jotkin sairaudet (esim. sydänvaivat) voivat vaikuttaa lämmönsietoon.

Ulkoilu kesällä

Omaa koiraa ja sen suhtautumista lämpimiin keleihin kannattaa tarkkailla ja tarvittaessa tehdä muutoksia päivittäisiin rutiineihin. Maalaisjärki on hyvä pitää mukana, koska koiralle itselleen se saattaa olla tuntematon käsite: jos esimerkiksi Jediltä kysyttäisiin, että heitelläänkö palloa, vaikka ulkona on yli 30 astetta lämmintä, niin satavarmasti se valitsisi pallon – mitäpä siitä, jos henki lähtee siinä sivussa KUN LENTÄVÄ PALLO ON VAAN NIIN PARAS ASIA! Siksi Jedille ei heitetä palloa helteellä. Kaikki koirat eivät myöskään kuumuudesta huolimatta älyä hakeutua varjoon, jos ihmiset viettävät aikaansa auringossa, koska koira haluaa pysytellä lähellä ihmisiä. Siksi ihmisen hommaksi jää seurata koiran yleistä olemusta ja tarvittaessa siirtää se viileämpään paikkaan.

Kuumimmilla keleillä pidemmät ulkoilut koirien kanssa kannattaa pyrkiä ajoittamaan päivän viileimpiin hetkiin, eli joko aamuun tai iltaan. Minun tapauksessani siis useimmiten iltaan, koska aikaisempaakin aikaisemmat aamuherätykset eivät oikein ole ”mun juttu”. Myös öisin lenkkeilyssä on oma viehätyksensä, koska silloin saa yleensä liikkua täysin omassa rauhassa ilman vastaantulijoita. Kuumimpaan aikaan päivästä käydään yleensä korkeintaan lyhyellä tarpeidentekokävelyllä ja jos helle kestää aamusta iltaan, niin kyllä pidemmät lenkit voi silloin tällöin jättää myös kokonaan väliin.

Ulkoilureittiäkin kannattaa hellekelillä vähän miettiä ja suosia ennemmin metsää, varjoisia hiekkateitä tai nurmikkoa kuin auringossa kuumenevaa asfalttia, joka voi poltella koiran tassuja. Eikä ole yhtään pöllömpi ajatus ottaa lenkille mukaan vesipullo niin itseä kuin koiriakin varten. Koirille löytyy esimerkiksi erilaisia matkavesipulloja, jolloin erillistä vesikuppia ei tarvitse ottaa mukaan. Saatavilla on myös varustevöitä, jollaiseen vesipullon saa kätevästi kiinni. Tuohon esimerkkimalliin kuuluu myös talutushihna, jolloin omat kädet saa pidettyä lenkkeillessä vapaana.

Hiekkamontuilla

Metsässä

Heinikossa

Vesi vanhin voitehista

Parempaa kuin hanavesi?

Riittävä nesteensaanti on lämpimällä säällä yksi tärkeimpiä asioita, jotta nestehukka ei pääse iskemään ja elimistö kuivumaan. Normaalioloissa koiran minimivedentarve on keskimäärin n. 0,5dl painokiloa kohti vuorokaudessa, eli esimerkiksi 10kg koiralla tämä tarkoittaa n. puolta litraa nestettä päivässä. Rasitus ja ulkoilman lämpötila lisäävät vedentarvetta jopa moninkertaisesti.

Jos koira juo huonosti, voidaan veden houkuttelevuutta parantaa maustamalla sitä esimerkiksi märkäruualla tai jauhelihalla. Kaikkea nestettä ei ole myöskään välttämätöntä juoda vesikupista, vaan vedenkulutusta voi helteellä (tai muutoin huonosti juovilla koirilla) lisätä muillakin konsteilla. Vettä voi esimerkiksi lisätä koiran normaalin ruuan sekaan.

Kuivamuonat ovat nimensä mukaisesti varsin kuivia, sillä niissä on keskimäärin vain alle 10% nestettä (vertailun vuoksi: esimerkiksi jauhelihassa nestettä on yleensä n. 60-70%). Periaatteessa kuivamuona lisää elimistön kuivumisriskiä, mikäli vettä ei muutoin saada riittävästi, sillä kuivat ruokanappulat imevät nestettä ruuansulatuskanavasta. Siksi kuivamuona kannattaa mieluiten tarjota veden tai jonkin nestepitoisemman ruuan seassa tai valmiiksi turvotettuna.

”Maistuis varmaan mullekin?”

Omat koirani syövät vuodenajasta riippumatta vain harvoin pelkkää nappulaa. Useimmiten laitan sekaan jotain lihaa tai purkkiruokaa, joka sekin on hyvin nestepitoista. Lopuksi lorautan sekaan vielä hieman vettä ja ehkä öljyä, mutta en varsinaisesti turvota ruoka-annoksia, koska turvottamattomat nappulat maistuvat omille koirilleni paremmin. Kesäaikaan ja varsinkin helteisinä kisapäivinä pienennän nappulan osuutta ja lisään lihan määrää.

Kuumalla ilmalla koiran oloa voi viilentää myös erilaisilla jäähdytetyillä tai jäädytetyillä herkuilla. Esimerkiksi pakasterasiaan tai jäätelömuotteihin voi pakastaa veden tai vaikkapa piimän sekaan lihanokareita, jotain koiran suosikkimakupaloja ja/tai märkäruokaa. Tällaisesta pakastetusta herkusta koira saa paitsi viilennystä ja nestettä, niin myös aktiviteettia lämpimään päivään, kun lenkkeily jää vähemmälle.

Nykyään koirille on tarjolla myös niille erikseen suunniteltuja jäätelöitä. Miltä kuulostaisi esimerkiksi kalan tai maksan makuinen jäätelö? Koiran mielestä varmasti ihan houkuttelevalta. Näihin koirien jäätelöihin olen törmännyt eläinkauppojen lisäksi myös joissain jäätelökioskeissa.

Polskis ja loiskis

Vesi sopii sisäisen nesteytyksen lisäksi myös ulkoiseen viilennykseen. Kuumalla säällä koiran oloa voi helpottaa kastelemalla sen turkki ja iho. Jos mahdollista, niin vedellä kastellaan kaula, mahan alunen, nivustaipeet ja jalat. Koko turkin kasteleminen ei välttämättä ole järkevää, koska periaatteessa varsinkin paksuturkkisella koiralla on olemassa riski, että turkin ”sisällä” oleva vesi alkaakin jonkin ajan kuluttua auringon vuoksi lämmetä, jolloin se viilentämisen sijaan alkaakin kuumentaa koiraa.

Uiminen ja vedessä kahlaaminen on monelle koiralle mieluista puuhaa kesällä, ja tätä kannattaakin hyödyntää. Järjestyslain (pykälä 14) mukaan koiria ei saa viedä ihmisten yleisille uimarannoille, joten sellaisilta on syytä pysytellä pois. Vaihtoehtoja kyllä löytyy muitakin – joissain kaupungeissa on jopa erikseen koirille tarkoitettuja rantoja (esim. Yyteri).

Merimakkarat

Vesileikit ovat yleensä hyvää aktivointia, kunhan muistetaan kohtuus ja riittävät lepotauot siitäkin huolimatta, että koira mielellään hakisi lelua kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Mikäli koira on yhtään epävarmempi uimari tai omistaja epäilee koiran uimakuntoa, kannattaa sille hankkia pelastusliivit turvaksi. Myös veneillessä pelastusliivit kannattaa pitää päällä koirallakin. Osa koirista on niin hulluina uimiseen, että koiran oman turvallisuuden vuoksi voi olla syytä laittaa sille esim. niihin pelastusliiveihin kiinni pitkä liina, jolla voi tarvittaessa estää koirakaveria karkaamasta ulapalle – tai hinata sen rantaan, jos uimamaisterin voimat näyttävätkin loppuvan kesken kaiken.

Joillain koirilla saattaa luonnon vesien äärellä kadota juomisesta toleranssi lähes täysin (eli koira juo kuin yrittäisi tyhjentää koko vesistön). Tällöin vedenjuontia on syytä rajoittaa. Muutoin voi pahimmillaan käydä niin, että elimistön elektrolyyttitasapaino menee sekaisin. Ainakin pissavahinkoja lienee luvassa, jos ei muuta…

Me teimme kesän ensimmäisen uintireissun viime sunnuntaina. Omat koirani eivät ole mitään innokkaimpia uimareita, eli huvikseen ne eivät mene veteen muuten kuin korkeintaan kahlailemaan tai juomaan. Hitaasti syvenevät rannat ovatkin eniten omien koirieni mieleen ja jos ihminen kävelee tarpeeksi pitkälle, niin koirat kuin huomaamattaan joutuvat välillä myös uimaan. Näiden maastomakkaroiden kohdallahan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisellä on vettä n. polviin saakka. Toinen vaihtoehto on heittää veteen lelua noudettavaksi. Tämä toimii varsinkin Jedille, joka rakastaa heitettyjen esineiden jahtaamista ja noutamista. Monissa perinteisissä vesileluissa tuntuu vain olevan sellainen ongelma, että ne hajoavat todella herkästi Jedin ”hellässä” huomassa…

Koiravarusteelta saimme tällä kertaa testattavaksi Trixien Sporting Dog Disc -frisbeen, joka on valmistettu termoplastisesta kumista (tämä tarkoittaa käsittääkseni sitä, että frisbeen materiaali pysyy ”pehmeän kimmoisana” ulkoilman lämpötilasta riippumatta). Frisbee myös kelluu, mikä on tietenkin ihan toivottava ominaisuus vesilelulle.

”Heitäheitäheitä!”

”Nappasin sen!”

Laiskempi uimari yrittää päästä osingoille..

Märkä koira on onnellinen koira?

Frisbee pääsikin Jedin käsittelyssä heti tositestiin: Jediä ilmeisesti otti niin sanotusti pattiin, kun frisbeetä ei voinutkaan tapporavistella samaan tapaan kuin monia muita leluja. Niinpä se päätti, että vaihtoehtoinen ratkaisu oli raapia frisbeetä etutassuilla niin vimmatusti, että hiekka vain pöllysi… Ja sama toistui lähes joka kerta, kun veteen heitetty lelu oli sieltä ensin käyty uimalla pelastamassa.

Frisbeen kunniaksi on sanottava, että se selvisi tästä koettelemuksesta varsin pienin vaurioin – vain kevyitä raapimajälkiä pinnassa. Selvästi Jedi myös erotti vedessä kelluvan frisbeen varsin hyvin, koska joka kerta se päätyi uimaan suoraan sen luo. Esimerkiksi joskus keppejä hakiessa se on saanut välillä uida isoakin ympyrää ennen kepin kohtaamista. Frisbee on materiaalinsa puolesta helppo puhdistaa vedessä pyöräyttämällä ja se myös kuivaa nopeasti. Voin lämpimästi suositella!

Hotspot

Uimareissun päätteeksi varsinkin paksuturkkinen koira kannattaa kuivata huolellisesti (pyyhkeiden lisäksi apuna voi kotona käyttää myös turkinkuivainta ja harjaa, jotta turkki varmasti kuivaa tyvestä asti). Muuten seurauksena voi olla hotspot eli ihon pinnallinen kostea ihotulehdus. Hotspot voi periaatteessa iskeä mihin kohtaan tahansa, mutta tyyppipaikkoja ovat yleensä kaula, posket ja lantion/takareisien alue.

Hotdog ravistettuna, sekoitettuna…

ja pyyhekuivattuna

Uimareissun jälkeinen hotspot johtuu siis siitä, että turkin alla iho kuivaa hitaasti, jolloin kosteus ja lämpö tarjoavat bakteereille otolliset olosuhteet mellastaa. Yleensä hautuva iho myös kutisee, jolloin koira itse edesauttaa ihovaurioiden syntyä raapimalla, nuolemalla tai kirputtamalla hampaillaan kyseistä aluetta. Hotspotin huomaa yleensä koiran reaktioista ja/tai siitä, että karvat kyseisestä kohdasta voivat olla kosteassa klimpissä ja tarkempi syynääminen paljastaa karvojen seasta punoittavan ja mahdollisesti märkivän ihon. Hotspot voi olla koiralle erittäin kivulias – varsinkin, jos se on ehtinyt leviämään laajemmalle alueelle.

Hotspotin hoito pähkinänkuoressa:

  • karvat ajellaan lyhyeksi niin laajalta alueelta, että hotspotin reunoilla näkyy reilusti tervettä ihoa
  • alue puhdistetaan 1-2 kertaa vuorokaudessa esim. laimennetulla Betadine-liuoksella (jos alue on kovin kipeä, kannattaa puhdistukseen käyttää jotain suihkutettavaa valmistetta)
  • tukihoitoon voi käyttää jotain ihoa rauhoittavaa tuotetta (esim. Dermacool-spray)
  • kostealle tulehdusalueelle ei yleensä suositella mitään voidemaisia hoitotuotteita, vaan ennemmin kannattaa suosia vesipohjaisia tai geelimäisiä valmisteita
  • estetään koiraa tekemästä alueelle lisävahinkoa, eli käytetään kauluria tms.
  • ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos hotspot on levinnyt kovin laajalle alueelle tai se on niin kivulias, ettei koira anna hoitaa kyseistä aluetta TAI jos kotikonstit eivät ala muutamissa päivissä tuomaan helpotusta oireisiin

Omat koirani ovat välttyneet hotspoteilta aina viime kesään saakka. Viime kesänä heinäkuun tienoilla iskivät sitten päälle ne monen viikon superhelteet, joiden vuoksi kävimme koirien kanssa melko paljon läträämässä veden äärellä. Koirat toki kuivattiin pyyhkeillä uintireissujen jälkeen, mutta siitä huolimatta eräänä päivänä huomioni kiinnittyi siihen, että Nala poikkeuksellisesti kirputti kankkuaan eli takareittään – ja mikäs se sieltä muhkean housukarvoituksen seasta pilkottikaan (kuva alla). Onneksi kyseessä oli sen verran lievä tai aikaisessa vaiheessa hoksattu muutos, että karvojen ajelun jälkeen iho alkoi parantua todella nopeasti. Muutaman päivän taisin tukihoidoksi suihkutella iholle Vetericyn-suiketta.

Sananen sinilevästä

Uimapaikkaa valitessa kannattaa pitää mielessä mahdollinen sinilevätilanne. Sinilevät eivät ole varsinaisesti leviä, vaan bakteereja (sinibakteereja eli syanobakteereja) ja ne voivat vedessä esiintyessään tuottaa myrkyllisiä aineita. Arviolta n. puolet sinilevistä tuottaa näitä myrkkyjä. Huonolla tuurilla koira (tai ihminen) voi saada sinileväisessä vedessä uituaan tai vettä juotuaan sinilevämyrkytyksen. Sinilevämyrkytyksen oireet ilmenevät yleensä suht nopeasti altistuksen jälkeen (aikaa kuluu muutamasta minuutista n. vuorokauteen).

Sinilevämyrkytyksen oireita voivat olla esimerkiksi suolisto-oireet (ripuli, oksentelu), kuolaaminen, tajunnan tason heikkeneminen, apaattisuus, kouristukset/lihasten nykiminen ja jopa halvaantuminen. Sinilevämyrkytys voi myös johtaa kuolemaan, mutta nämä tapaukset ovat verrattain harvinaisia (joidenkin arvioiden mukaan Suomessa kuolee sinilevämyrkytykseen ehkä muutamia koiria vuosittain). Mikäli koiralla ilmenee vedessä uimisen tai sen juomisen jälkeen muutoksia yleisvoinnissa, kannattaa viipymättä kääntyä eläinlääkärin puoleen.

ELY-keskus toteuttaa vuosittain yhteistyössä kuntien ja Suomen Ympäristökeskuksen kanssa valtakunnallisen leväseurannan, jota voi käyttää hyödyksi sopivaa uimapaikkaa etsiessä. Järvi&Meri-wikiin on tallennettu tietoa kaikista Suomen vähintään hehtaarin kokoisista järvistä ja myös merialueista.

Muita viilennysvinkkejä

Koska kesällä ei voi sentään ihan koko aikaa asua vedessä, täytyy viilennyskonsteja miettiä myös maalla vietetylle ajalle. Yksi oleellinen juttu on tietenkin se, että koiralla täytyisi aina olla mahdollisuus vetäytyä varjoon, eli suojaan auringonpaahteelta. Lämpimällä kelillä koiraa ei myöskään jätetä autoon, koska paikallaan seisovan auton lämpötila kohoaa nopeasti hengenvaarallisiin lukemiin ja lämpöhalvauksen riski on todella suuri.

Jos koiraa on pakko pitää autossa (esim. kisapaikalla), on ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että autossa on toimiva ilmanvaihto/ilmastointi. Lämpimälläkin kelillä auton ja koiran voi saada pysymään viileänä, mutta tämä vaatii jonkin verran viitseliäisyyttä. Jos auton ilmastointilaite ei toimi auton ollessa sammutettuna, avataan kunnolla kaikki mahdolliset ikkunat ja takaluukku, jotta autoon pääsee ristivetoa. Auton päälle voi hankkia foliopeitteen, joka heijastaa auringonsäteitä ja siten auttaa autoa pysymään viileämpänä. Koiralle voi hankkia verkkovirralla tai paristoilla toimivan tuulettimen. Koiralla pidetään tarjolla viileää vettä. Vettä kannattaa ennen kisoihin tai reissuun lähtöä pakastaa esim. 1,5 litran virvoitusjuomapulloihin, jolloin se sulaa hiljalleen ja pysyy viileänä pidempään. Edellä mainittuja vinkkejä voi sopivilta osin soveltaa autossa olemisen lisäksi myös muualle, esimerkiksi näyttelyalueella teltan tai koiran häkin viilentämiseen.

Markkinoilla on myös viilennysliivejä, -loimia ja -mantteleita, joita näkee melko paljon käytettävän esimerkiksi agilitykisoissa ja koiranäyttelyissä.

Koirille on olemassa myös erilaisia viilennysalustoja. Esimerkiksi Koiravarusteen valikoimista löytyvän Foxy Fur -alustan teho perustuu sisällä olevaan geelimateriaaliin, joka alkaa viiletä, kun alustan päälle lasketaan painoa (tätä voi itse testata painamalla alustaa hetken aikaa kämmenellä). Alustaa ei tarvitse erikseen jäähdyttää esim. pakastimessa, vaan se on heti käyttövalmis.

Meidän oli tarkoitus testata tätä alustaa agilitykisoissa, mutta Mörkö joutui varvasvamman takia sairaslomalle, joten kaikki meidän kesä-heinäkuun kisasuunnitelmat peruuntuivat sen myötä. Siispä alustan ”koeajaminen” tositoimissa siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Toki alusta on jo nyt minulla käytössä ihan sisätiloissa ja kuistilla. Tarkoitus on seurata, että hoksaavatko koirat itse hakeutua sen päälle makoilemaan.

Ei värillä väliä, kunhan viilennysalustakin sopii sisustukseen! 😀

Turkin ajelu

Loppuun sanon vielä, että jos koiralla on kesällä turkissaan tukala olla viilennysyrityksistä huolimatta, niin yksi keino sen olon helpottamiseen on turkin (tai osan siitä) ajelu lyhyeksi. Tämä on sellainen aihe, joka jostain syystä kuumentaa tiettyjen ihmisten tunteita ja turkin ajelija saattaa saada esimerkiksi somessa syytöksiä mm. laiskuudesta ja rodun häpäisystä. Nämä huutelut kannattaa jättää omaan arvoonsa, kun itse tietää tekevänsä turkkioperaation koiran hyvinvointia ajatellen. Paksu turkki ei ole helteellä viileä, vaikka jotkut toisin yrittävätkin väittää (henkilökohtaisesti haluaisin nähdä näiden henkilöiden itsensä kulkevan koko kesän toppatakissa). En sano, että jokainen koira pitäisi vetää kaljuksi kesällä. Koira voi kyllä pärjätä turkkinsa kanssa helteessä ja silloin asia on ihan ok. Eipä sitä silloin on tarvetta ajella. Mutta jos koiralla oikeasti on hankala olla, niin lyhyeksi ajeltu turkki voi tuoda ratkaisun tilanteeseen. Kannattaa ainakin kokeilla – positiiviset kokemukset puhuvat puolestaan.

Itse ajelin Nalan turkin lyhyeksi ensimmäisen kerran viime kesänä, eli melkein 11 vuotta mentiin kesät talvet karvoineen kaikkineen. Viime kesänä Nala oli täydessä turkissa keskellä heinäkuun pahimpia tappohelteitä, jotka kestivät viikkokausia. Nala oli nuutunut sisällä ja ulkona vuorokauden ajasta riippumatta, lyhyilläkin kävelylenkeillä sitä sai vetää perässä kuin hiekkasäkkiä ja viimeinen naula arkkuun oli se kankkuun pesiytynyt hotspot. Silloin päätin, että nyt saa karvat lähteä. Surrurrurr ja lopputuloksena oli kuvan mukainen irokeesikettu. Turkkia ei ole lyhyistäkään kohdista sheivattu ihan ihoon asti, vaan jäljellä on pieni sänki, joka riittää suojaamaan koiran ihoa esim. auringossa palamiselta ja jossain määrin itikoilta.

Pelkäsin lopputuloksesta huomattavasti rumempaa, mutta Nalasta tuli oikeastaan ajeltunakin ihan söötti, jopa pentumaisen näköinen. Vaikka eipä sillä ulkonäöllä ole tässä asiassa merkitystä – tärkeintä on, että koiran koko olemus muuttui silmissä. Nala jaksoi ihan eri tavalla kävelyillä ja myös omassa pihassa leikkiä Jedin ja Mörkön kanssa. Se läähätti vähemmän, uinnin jälkeen kuivui nopeammin ja oli kokonaisuudessaan pirteämpi. Ja siitäkin huolimatta, että toteutin ajelun vasta heinäkuun loppupuolella, turkki ehti hyvin kasvaa takaisin ennen kuin ilmat syksyn tullen alkoivat kunnolla viiletä. Turkki myös kasvoi takaisin ihan samanlaisena kuin aina ennenkin.

Jos Nalan hyvinvointi sitä edellyttää, niin karvat saavat kyytiä myös tänä kesänä. Toistaiseksi on pärjätty turkin kanssa, mutta katsotaan, mitä kesä edetessään tuo tullessaan.

Turkki elokuussa

Turkki joulukuun alussa

Aurinkoista ja sopivan lämmintä kesää kaikille – karvoilla tai ilman!