Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

Haamu 1 vuotta ja viralliset terveystutkimukset

Pienestä isoksi: Haamu 9 viikkoa vs. 1 vuotta!

Kulunut sanonta, mutta sanonpa kuitenkin: mihin tämä aika oikein menee? Meidän pikkupentu Haamu täytti syyskuun alussa jo vuoden! Tuntuu, että eihän siitä ole kuin pieni ajan hujaus, kun tämä pieni, harmaja pystykorva tassutteli meidän laumaan ja sydämiin. Vuodessa Haamusta on kasvanut (ainakin omaan silmään) varsin komea gööttinuorukainen. Luonteeltaankin se on melkoisen mukava kaveri – sellainen reipas, touhukas, sosiaalinen ja iloinen hyvänmielen koira, joka tunkee syliin pussailemaan monta kertaa päivässä. No, rehellisyyden nimissä on sanottava, että välillä sitä hellyyttä ja pusuttelua on tarjolla vähän liiankin kanssa, mutta ei auta valittaa. Onpahan ainakin rakastettu olo!

Olen puolivitsillä nimittänyt Haamua meidän koronakoiraksi, koska tämä koronapandemia ryöpsähti valloilleen parahiksi silloin, kun Haamu olisi ollut sopivassa iässä esimerkiksi eri lajien pentu- ja alkeiskursseille. Ehdimme muistaakseni alkuvuodesta käydä vain yhden agilityyn valmistavan kurssin melkein loppuun saakka, mutta sitten kaikki harrastukset loppuivat kuin seinään moneksi kuukaudeksi. Ja koska samaan syssyyn peruttiin myös kaikki kilpailut ja näyttelyt, ei Haamulle kertynyt myöskään sosiaalistumiskokemuksia mistään sellaisista.

No, onneksi Haamun kanssa on kuitenkin pienestä pitäen kuljettu muuten erilaisissa paikoissa, joten tuskin sen sosiaaliset taidot isommin kärsivät, vaikkei se esimerkiksi keväällä päässyt agilitykisoihin turistiksi ihmettelemään. Agilityn kisaikään (taidoista puhumattakaan) meillä on vielä pitkästi matkaa, joten emmeköhän me ehdi monet kerrat käydä kisoissa turisteilemassa ennen sitä. Kunhan korona ei uudelleen pistä kapuloita rattaisiin – mutta toivotaan parasta!

Opiskelukaverina kotisohvalla

Kotipihalla piraijaa leikkimässä

Tällä hetkellä minulla on Haamun kanssa kolmet ja Mörkön kanssa kahdet ohjatut treenit viikossa. Haamun lukujärjestykseen kuuluu agilityä ja tokoa, Mörkö treenailee rally-tokoa Ruotsin kylteillä ja lisäksi palasimme koronatauon jälkeen takaisin koiratanssin pariin. Onneksi osa Haamun ja Mörkön treeneistä on samoina päivinä, niin jää omaan kalenteriin sentään niitä vapaailtojakin – jotka voikin sitten käyttää sujuvasti koulutehtävien parissa. Sen siitä saa, kun päättää näin liki kymmenen vuoden työputken jälkeen loikata ammattikorkeakouluun opiskelijaksi! No ei, opiskelijaelämä on toistaiseksi ollut oikeasti tosi mukavaa ja mielenkiintoista. Kai se on ihan positiivinen juttu, jos koulun penkillä istuminen ei tunnu koulun penkillä istumiselta? Paljon on kyllä jo näin lyhyessä ajassa tullut uutta sisäistettävää, mutta yritän pysyä perässä, vaikka aivot meinaa välillä olla vähän solmussa.

Takajalkojen koordinaatioharjoittelua pesuvadin avulla

Paikallaolon harjoittelua tokotreeneissä

No mutta se minun opiskelukuvioistani ja takaisin koiramaisempiin juttuihin! Yksivuotissynttäreidensä ”kunniaksi” Haamu pääsi vetämään kännit eläinlääkärin vastaanotolla. Eli toisin sanoen käytin sen virallisissa röntgenkuvauksissa. Kuvausta varten koira on rauhoitettava, jotta se pysyy varmasti paikallaan ja varmistetaan riittävän laadukkaat röntgenkuvat. Ennen rauhoitustoimenpiteitä suositellaan 10-12 tunnin ruokapaastoa, jotta ehkäistäisiin rauhoitusaineista joskus aiheutuvaa huonovointisuutta. Jos eläin oksentaa rauhoitettuna, on isompi riski sille, että oksennusta saattaa mennä henkitorveen. Haamun rutiineihin tämä paastottelu ei aiheuttanut poikkeamia, koska meillä koirat syövät muutenkin vain kerran vuorokaudessa, iltaisin.

Eläinlääkärissä rauhoitusaineet pistetään yleensä koiran takajalan lihakseen. Jotkut koirat saattavat tähän pistokseen reagoida, mutta sitäkin pystyy treenaamaan etukäteen esimerkiksi niin, että nipistelee koiraa sormenpäillä/kynsillä kevyesti takareiden alueelta ja palkitsee siitä. Joskus pistostilanteessa saattaa myös auttaa, että koiran huomion vie muualle esimerkiksi niin, että rapsuttelee sitä suht voimakkaasti niskan tai kaulan alueelta. Osa koirista ei reagoi pistokseen mitenkään, joten yksilöllisiä eroja on. Joskus myös pistokohta vaikuttaa; välillä koira saatta reagoida pistämiseen ja välillä ei. Siksi omistajan homma eläinlääkärissä on AINA pitää koirastaan kiinni, jotta se ei pääsisi riuhtaisemaan itseään tai pahimmillaan näykkäämään eläinlääkäriä. Koiralle kannattaa pyytää kuonokoppa, jos yhtään epäilyttää, että se kipua tuntiessaan saattaa käyttää hampaita! Kuonokoppa suojaa niin eläinlääkäriä kuin omistajankin käsiä.

Älä tule huono lonkkakuva, tule hyvä lonkkakuva!

Haamu urvahti rauhoituspistokseen kohtuullisen nopeasti, mutta lääkettä jouduttiin antamaan pikkuisen lisää, kun Haamu näennäisestä rauhallisuudestaan huolimatta reagoi edelleen joihinkin ääniin ja siirtelyyn. No, lopulta pikkuhukka rentoutui niin, että kuvat saatiin otettua kaikkien sääntöjen mukaisesti. Virallisissa kuvissa pitää aina näkyä kuvauspäivämäärä ja lisäksi koiran tunnistetieto, eli joko rekisterinumero tai mikrosirunumero. Nämä on merkittävä kuvaan tavalla, jota ei jälkikäteen voida muuttaa, eli yleensä tiedot kirjoitetaan ns. lyijynauhalle/röntgenteipille, joka laitetaan kuvausalueelle ennen röntgenkuvan ottamista. Myös koiran mikrosiru täytyy tarkistaa kuvauskäynnin yhteydessä, jotta lausunnot merkitään varmasti oikealle koiralle.

Kuvauksen jälkeen Haamu sai herätepistoksen, joka vaikuttaa yleensä n. 5-10 minuutin kuluessa. Herätteestä huolimatta koira voi olla tokkurainen ja normaalia unisempi vielä useita tunteja toimenpiteen jälkeen, joten siksi kuvauspäivä kannattaa pyhittää lepäämiselle. Ei siis pidempiä lenkkejä tai treenejä, jotta koira saa toeta rauhassa! Haamu tassutteli eläinlääkäristä autoon omin jaloin, mutta kyllä sen ilmeestä näki, että vähän on pikkukoiralla nyt omituinen olo. Kotona Haamu nukkui pienissä erissä melkeinpä koko loppupäivän (kuvaus oli meillä vasta myöhään iltapäivästä). Ruoka-aikaan mennessä Haamu oli jo sen verran tolkuissaan, että uskalsin tarjota sille ruokaa, eikä ruokahalussa ollut poikkeavaa. Seuraavaan päivään mennessä Haamu oli jo täysin normaali itsensä.

On vähän outo olo…

…ZZZZZzz

Viralliset terveystutkimukset

Virallisilla terveystutkimuksilla tarkoitetaan useimmiten Suomen Kennelliiton ”alaisia” tarkastuksia, joiden tulos tulee näkyville julkiseen KoiraNet-jalostustietojärjestelmään. Tällaisia ovat esimerkiksi lonkka-, kyynär-, ja selkäkuvaus, virallinen silmä- ja polvitarkastus, sydäntutkimus, ja syringomyelialausunto. Osan lausunnoista antaa käynnin yhteydessä tutkiva eläinlääkäri, jolla on kyseiseen tutkimukseen hankitut oikeudet (tällaisia tutkimuksia ovat esim. silmä- ja polvitarkastukset). Osan lausunnoista antaa puolestaan Kennelliiton omat asiantuntijaeläinlääkärit. Esimerkiksi kaikki röntgenkuvat lausutaan Kennelliitossa, mutta kuvat voi ottaa annettujen ohjeiden mukaan kuka tahansa Suomessa laillistettu eläinlääkäri, jolla on digiröntgenlaitteet käytössään. Kaikki mahdolliset tutkimukset eivät ole saatavilla tai tarpeellisiakaan kaikille roduille, joten oman rodun kohdalla tarvittavat terveystarkastukset kannattaa selvittää hyvissä ajoin ennen eläinlääkäriajan varaamista. Lisää tietoa Kennelliiton hyväksymistä terveystutkimuksista löytyy Kennelliiton nettisivuilta.

Joidenkin koirarotujen Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmassa (PEVISA) on määrätty tietyt terveystutkimukset ja tutkimusten reunaehdot, jotka jalostukseen käytettävien koirien on täytettävä, jotta pentueen saa rekisteröityä. Kaikilla koiraroduilla – esimerkiksi länsigöötanmaanpystykorvilla – ei ole omaa PEVISA-ohjelmaa. Silloin koirien tutkituttaminen perustuu enemmän vapaaehtoisuuteen ja yleiseksi muodostuneeseen tapaan, sekä tietenkin rotujärjestön suosituksiin. Esimerkiksi Suomen gööttikasvattajat ja lukuisat harrastajat tutkituttavat koiriaan rodun rekisteröintimääriin nähden mukavan aktiivisesti, vaikka varsinaista pakkoa ei olekaan. Yleensä tutkituilta gööteiltä on tsekattu ainakin lonkat, silmät, polvet ja kyynärät. Nykyään monet kuvauttavat myös selän, mikä on minusta todella hienoa!

Lonkkakuva. Lonkkakuvassa on oltava puolimerkit (DX = oikea. SIN = vasen).

Ei-niin-hyvä asia on, että Kennelliitto poisti vuoden 2019 alusta lähtien kyynärlausuntomahdollisuuden gööteiltä ja melkein kaikilta muiltakin kondrodystrofisilta (= matalaraajaisilta) koiraroduilta. Muutoksen takana oli ajatus siitä, että koska perinteinen ED-kuvaus (ED = elbow dysplasia) ja sen arvostelu kartoittavat pääasiassa kyynärnivelen dysplasiamuutoksia ja nivelrikkoa, ei se sellaisenaan sovi täysin matalaraajaisille roduille, joilla ongelmana on useimmiten eturaajojen inkongruenssi eli luiden pituuskasvun häiriö. Matalaraajaisille roduille on ollut Kennelliitossa kehitteillä oma, inkongruenssin arvioimiseen sopivampi kuvantamistapa ja arvosteluasteikko, mutta tämä projekti on ilmeisesti ollut jo pidempään jäissä. Siksi esimerkiksi gööteille ei voi tällä hetkellä saada eturaajojen osalta minkäänlaista virallista lausuntoa. Minun ja monien muidenkin koiraharrastajien mielestä olisi ollut järkevämpää pitää ED-lausuntomahdollisuus avoimena, kunnes tuo inkongruenssilausunto on otettu käyttöön. Koska kyllähän nivelrikko on nivelrikkoa matalaraajaisellakin koiralla, joten siksi tuo ED-lausunto olisi näille töppöjaloille kuitenkin tyhjää parempi.

No, onneksi muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Kennelliitossakin virallisia lausuntoja antavat eläinlääkärit, Anu Lappalainen ja Vilma Reunanen, pitävät yllä sähköistä INCOC-palvelua, jonka kautta koiralle on mahdollista tilata lausunto inkongruenssista (INC) ja osteokondroosista (OC). INCOC-palvelussa kuvausohjeet ja lausuntotapa perustuvat Kennelliitossa valmisteilla oleviin ohjeistuksiin, joten pidän sieltä saatuja lausuntoja virallisiin lausuntoihin rinnastettavina. Varmastikin lausunnot tulevat olemaan myös vertailukelpoisia Kennelliiton tuloksiin, kunhan siellä tämä INC- ja OC-lausuntojen käyttöönotto joskus etenee. Ties vaikka INCOC-palvelusta saadut lausunnot saisi vielä joskus tulevaisuudessa siirrettyä KoiraNetiin? Tämä voi olla melkoista toiveajattelua, mutta toivossahan on tunnetusti hyvä elää! Tällä hetkellä kaikki INCOC-palvelun kautta annetut lausunnot näkyvät julkisina palvelun nettisivuilla.

Vasen etujalka

Oikea etujalka

Minä olen tutkituttanut kaikki omat koirani virallisesti riippumatta siitä, onko niille suunnitteilla jalostuskäyttöä vai ei, koska rodun yleistä terveydentilaa eri ominaisuuksien osalta arvioitaessa jokaisen koiran tutkimustulos on tärkeä. Tutkimustulokset antavat myös kasvattajille tärkeää tietoa kasvattamistaan pentueista ja jalostusvalintojen onnistumisesta. Lisäksi joidenkin ominaisuuksien periytyvyyden todennäköisyyttä voidaan arvioida sitä luotettavammin, mitä suurempi määrä rodun koirista on tutkittu. Tähän perustuu esimerkiksi erilaisten jalostusindeksien käyttö kasvatuksen apuvälineenä.

Haamun sisäinen kauneus vai kauheus?

Kuten ehkä joistain aikaisemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, minä olen monissa asioissa melkoinen jännittäjä. Siksi ei liene kovin iso yllätys, että jännitän aina hirveästi myös koirieni terveystutkimuksia ja niiden tuloksia! Tässä on varmasti tietynlainen yllätysmuna-efekti taustalla, koska ikinä et voi varmuudella tietää, että mitä sieltä koiran sisältä paljastuu. Jännitän tuloksia myös meidän tulevaisuuden harrastusten kannalta, koska esimerkiksi agilityn harrastaminen ”risaluustoisen” koiran kanssa tuntuisi ajatuksena vähintäänkin kyseenalaiselta, vaikkei koira (vielä) mitään oireita ilmentäisikään. Tämä oli yksi syy siihen, miksi päätin viedä Haamun virallisiin kuvauksiin lonkkien, kyynärien ja selän osalta hetimiten, kun kahdentoista kuukauden minimi-ikä oli tullut täyteen (joillain roduilla minimikuvausikä voi olla suurempikin). Yleensä olen tarkastusten kanssa odotellut reilun kahden vuoden tienoille, koska selkälausuntoa ei voi saada kokonaisuudessaan alle parivuotiaalle koiralle.

Halusin kuitenkin nyt saada itselleni varmistuksen siitä, että uskallammeko jatkaa agilityharrastusta ennen kuin etenemme lajissa pidemmälle. Ja kieltämättä myös uteliaisuus painoi vaakakupissa, koska onhan tällä kertaa kyseessä oman koirani jälkeläinen. Mörkön aikaisemmasta kolmen pennun pentueesta on Ruotsissa tutkittu lonkkien osalta kaksi, eikä kummallakaan ollut niissä huomauttamista (toisella A:n lonkat ja toisella B:t). Kyynäriä ja selkiä Ruotsissa ei ilmeisesti kuvata käytännössä lähes lainkaan, joten näihin tuloksiin on nyt tyytyminen. Jospa Haamun sisarusparvesta saataisiin tulevaisuudessa laajempaakin dataa! Erityisesti selkälausunnot kiinnostaisivat, koska Mörköllä itsellään on todettu välimuotoisen lanne-ristinikaman (LTV) lievin muoto, eli LTV1. Mörkön suomalainen morsian on kuvattu selän osalta täysin puhtaaksi, joten olisi mielenkiintoista nähdä, että millaiset selkätulokset nämä seitsemän pentua saavat, vaikka LTV:n periytymismekanismeja ei vielä kunnolla tunnetakaan.

Sivukuva kaularangasta

Rintaranka

Lanneranka

LTV-muutokset ovat synnynnäisiä, samoin kuin nikamaepämuodostumat (VA), joten näistä virallinen lausunto voidaan antaa jo vuosikkaalle koiralle. Sen sijaan ns. rappeumamuutokset, eli spondyloosi (SP) ja välilevyjen kalkkeumat (IDD), lausutaan vasta kaksi vuotta täyttäneille. Tulevaisuudessa haluaisin Haamulle lausunnon myös spondyloosista ja kalkkeumista, eli kuvautan selän todennäköisesti uusiksi myöhemmin esimerkiksi jonkun muun rauhoitustoimenpiteen yhteydessä.

No miltä se Haamun luusto sitten näytti röntgenkuvissa? Sanotaan vaikka niin, että ihan jo kuvienkin perusteella uskallamme kyllä jatkaa kaikkea harrastamista normaalisti, eli mitään katastrofeja sieltä ei onneksi hyppinyt silmille! Huh helpotusta ja olen kyllä erittäin iloinen tilanteesta! Ja olen minä ne virallisetkin lausunnot jo ehtinyt saada – selkälausuntokin pompsahti sähköpostiin sopivasti perjantaina. Ja priimaahan sieltä pukkasi: INC-lausunto 0/0 (ei inkongruenssia havaittavissa), lonkat A/A (normaalit, ei lonkkanivelen kehityshäiriöön viittaavaa) ja selkälausunto LTV:n ja VA:n osalta puhdas. Haamu on siis todistetusti kaunis myös sisältä! Mitään takuitahan viralliset tutkimukset eivät anna siitä, etteikö koiralle voisi jotain terveyshäikkää tulla myöhemmin, mutta riskien hallinnastahan tässä puhutaan, joten omalta osaltani koen, että on ”turvallisempaa” harrastaa fyysisesti rankempia lajeja tutkitun koiran kanssa kuin laput silmillä toivoa parasta.

Silmä- ja polvitarkastuksessa käytän Haamun vielä jossain vaiheessa ja sitten alkaakin terveystarkit olla toistaiseksi purkissa. Toivotaan hyviä tuloksia myös niiden osalta!

”Se on omena”

”Se oli omena”