Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

Haamu tuli taloon!

Haamu on siis koiranpentu, ei mitään sen pelottavampaa. Tai on se koiranpentukin oikeastaan aika pelottava asia, kun viimeisimmästä sellaisesta on jo melkein 8 vuotta aikaa! Osaanko enää mitään, mitä pennun kanssa pitikään tehdä ja kuinka paljon, miten sitä koulutetaan, onko normaalia kun pentu tekee noin ja näin, miksi se nyt pitää tuollaista ääntä, nukkuuko se liikaa/liian vähän, paljonko ruokaa pitää antaa jnejne.

Kauheasti asioita pyörii mielessä ja mietin, että mitä jos onnistunkin omilla toimillani jotenkin pilaamaan tuon pienen koirantaimen? Ääk! Pieni pelko takaraivossa kummittelee siitäkin huolimatta, että olen kuitenkin kolme koiraa onnistunut kasvattamaan ihan suht yhteiskuntakelpoisiksi. Eivät ne toki täydellisiä ole, mutta ainakaan kukaan vastaantulija ei ole joutunut syödyksi tai purruksi, eivätkä koirani ole tietääkseni aiheuttaneet yhteiskunnalle tai muille kanssaeläjille sen isompaa harmia kuin korkeintaan satunnaiset haukkumiset.

Ekaa yötä uudessa kodissa!

”Nomnom, ihmisliha maistuu niin hyvältä!”

Haamu on asunut meillä nyt melkein kuukauden ja ehkä pikkuhiljaa oma stressitaso on alkanut laskea. Osittain se johtunee pennusta itsestään – ei kai sellaisen tuhisevan karvapalleron läheisyydessä voi olla kauhean stressaantunut? Paitsi ehkä silloin, kun riiviövaihde iskee päälle ja karvainen kääpiökrokotiili syöksyy hurjasti äristen sukkaan tai housunlahkeeseen roikkumaan terävillä naskaleillaan. Haamu itseasiassa onnistui tuossa yhtenä päivänä nappaamaan (lempi)farkkujeni etureidestä kiinni niin, että kankaaseen repesi reikä. Pennun meriittilistaan voidaan siis lisätä titteli ”ensimmäinen koirani, joka on rei’ittänyt vaatteita”. Totta puhuen en muista, että onko kukaan vanhemmista koiristani ylipäätään harrastanut tätä vaatteisiin tarraamista pentuaikana, joten tämä on kieltämättä vähän uusi (joskaan ei odottamaton) käytös, johon toki yritetään koulutuksella puuttua. Eikä Haamukaan tätä jatkuvasti harrasta, mutta selvästi tietyt tilanteet villitsee pennun riekkumaan herkemmin.

Niin pieni ja viaton…

…tai sitten ei!

Enimmäkseen kuitenkin aika syötävän suloinen!

Vaikka koiranpennun kanssa elo ei varmaan ikinä ole pelkkää hattaraa ja saippuakuplia, niin kokonaisuudessaan tämä meidän yhteiselo Haamun kanssa on lähtenyt sujumaan aika mukavasti. Ainakin pentu on vielä hengissä! Vaikka on se kyllä niin hitsin pieni ja liikkui varsinkin vielä muutama viikko sitten kuin äänenvaimentimella varustettu suihkukone, että useamman kerran pikkutyyppi meinasi jäädä vahingossa jalkoihin. Onneksi se ei jää noin pieneksi – ihan jo koiran oman turvallisuuden vuoksi. Nykyään Haamu ei enää ole ihan niin pieni kuin meille tullessaan (eikä kyllä enää niin kovin äänetönkään), joten kotona uskaltaa liikkua jo normaalimmin. Yöksi jätän kyllä edelleen olohuoneeseen ”yövalon” palamaan, ettei pimeässä vahingossa astu nukkuvan pennun päälle, jos tarvitsee käydä esimerkiksi vessassa.

Painoa pikku-ukkeli on kerryttänyt meillä asuessaan tähän mennessä melkein kaksi kiloa: eilen kävimme eläinlääkärissä hakemassa ensimmäisen rokotuksen ja puntari näytti Haamun painoksi 5,6kg. Säkäkorkeutta ei ole tullut seurattua, mutta ilmeisesti korkeuttakin pentu on jonkin verran venähtänyt, kun tuossa yhtenä päivänä havahduin ihmettelemään, että onko Haamu oikeasti jo kohta Nalan korkuinen! Pieni pennunpallero alkaa päivä päivältä saada enemmän ihan oikean koiran piirteitä, pumpulinen pentukarvakin on jo alkanut selän päältä ja hännästä vaihtua karkeampaan turkkiin.

Haamu 9 viikkoa

Haamu 11 viikkoa

Haamu 12 viikkoa

Yksi jännittävä asia uuden pennun saapuessa taloon on mielestäni se, että miten vanhemmat koirat ottavat uuden tulokkaan vastaan. Mörköllähän ei ole kokemusta uudesta pennusta ollenkaan, Jedi sen sijaan on ottanut vastaan Mörkön, ja Nalalla on kokemusta sekä Mörkön että Jedin pentuajasta (ja kaikki koirat ovat selvinneet kohtaamisista ilman fyysisiä vammoja). Mutta kuten tuossa alussa jo sanoin, niin Mörkön saapumisesta on jo niin kovin pitkä aika, että Jedi ja varsinkin Nala ovat nyt huomattavasti vanhempia kuin silloin. Siksi varauduin varmuuden vuoksi siihen, että uuden tulokkaan kanssa tilanne olisi nyt voinut olla kovin erilainen.

Me järjestimme Haamun kotiutumisen niin, että olin ensimmäisen yön kotona pennun kanssa kahdestaan ja avopuolisoni oli muun koiraköörin kanssa muualla. Seuraavana päivänä hän tuli Mörkön ja Nalan kanssa kotiin, mutta Jedi sai jäädä hoitopaikkaan vielä pariksi viikkoa. Tämä ihan siitä syystä, että Jedi ottaa asioissa melko paljon mallia Nalasta ja tiedän, että Nala suhtautuu pentuun aluksi välttelevästi ja murisee sille. Tarkoitus oli siis välttää sitä, että Jedi ottaisi Nalasta mallia ja suhtautuisi pentuun sen vuoksi epäilevästi. Näin nimittäin tuntui käyvän silloin, kun Mörkö tuli taloon – Nala sopeutui uuteen tulokkaaseen vuorokaudessa, mutta Jedin epäilevä asenne jatkui viikon päivät.

Toinen syy tähän järjestelyyn oli se, että Jedi on omista koiristani rauhattomin ja myös äänekkäin. Halusin antaa pennulle aikaa kotiutua ensin rauhallisempien Mörkön ja Nalan kanssa, ja sitten vasta tuoda meidän kätisevän tättähäärän taloon (kaikella rakkaudella). Todennäköisestihän pentu ehtii kyllä imeä kaikki huonot tavat myöhemminkin, mutta olipahan ainakin itsellä vähän helpommat pari viikkoa, kun sain paremmin keskittyä pentuun tutustumiseen, eikä liikkuvia osia ollut paletissa niin paljon.

Haamu ja Mörkö

Haamu ja Nala

Haamu ja Jedi

Alkuvaiheessa Haamu oli minulla töissä mukana, koska en vielä uskaltanut jättää koiria kotiin keskenään, enkä tiennyt kuinka innokas pentu olisi askartelemaan kodin irtaimiston ja sähkölaitteiden parissa. Tarkoitus oli, että minulla olisi ollut pentuaitaus, johon olisin Haamun voinut laittaa yksinoloajoiksi, mutta tyypilliseen tapaani jätin tilaamisen turhan viime tippaan, enkä ehtinyt saada aitausta pennun kotiutumiseen mennessä. Suunnilleen viikon ajan Haamu sai siis tutustella työelämään, kunnes odotettu aitaus viimein kotiutui!

Olin valinnut Koiravarusteen valikoimista Hundra-pentukehän, mutta hups kun en ollut hoksannut katsoa aitauksen mittoja sen tarkemmin. Kun paketti sitten saapui, minulle heräsi jo paketin koon perusteella mieleen epäilys, että tulikohan hankittua gööttipennulle liian pieni ja matala aitaus? Göötithän osaavat halutessaan olla melkoisia akrobaatteja, joten liian matalasta aidasta tultaisiin varmasti yli niin että viuhahdus vaan käy. Jännityksellä sitten avaamaan pakettia…

Hundra-pentukehä koostuu kuudesta 60x60cm kokoisesta palasesta, joissa yhdessä on salvallinen ovi. Vaikka aitaus ei ole korkeimmasta päästä, niin paketin avaamisen jälkeen totesin, että taitaa se kuitenkin olla ihan riittävän korkea Haamulle ainakin nyt alkuvaiheessa. Mahdollista kaltereita pitkin kiipeilyä vaikeuttaa todennäköisesti myös se, että aitauksen vaakasuunnassa olevat kalterit ovat suht kaukana toisistaan, joten niitä ei pysty ainakaan pienempi koira käyttämään niin hyvin ”tikkaina” kuin joissain muissa aitausmalleissa. Omaa silmää miellyttää myös Hundra-pentuaitauksen musta väritys. Vaikka pentuaitaus ei mikään sisustuselementti olekaan, niin kyllä itse katselen monta kuukautta mieluummin tätä kuin esim. metallin väristä kehikkoa.

Aitauksen kasaamisen mainittiin tuotetiedoissa olevan helppoa. Ja olihan se ihan naurettavan helppoa – sitten kun viimein avopuolisoni kanssa tajusimme, että miten palaset täytyy laittaa lomittain, että ne saa kiinnitettyä paikalleen noilla aputikuilla. Varmaan tämä on joku ihan yleismaallinen kiinnitystapa pentuaitauksissa, mutta meillä meni kyllä luvattoman kauan keksiä ratkaisu. Kääntelimme paloja vaikka miten päin ja yritimme tihrustaa mallia netistä löytyvästä kuvasta, kunnes lopulta onnistuin puolivahingossa tökkäämään palat oikein ja tajusin samantien, että näinhän ne pitää laittaa. En tiedä, että onko tällaisen kasaaminen kaikille muille ihan pala kakkua, mutta otinpahan kuitenkin kasaamisesta mallikuvat siltä varalta, että joku muukin tuskailee tämän tai jonkun muun pentuaitauksen kanssa saman ongelman parissa:

Aitauksen kehikot asetetaan lomittain näin

Ja sitten tukitikku paikalleen – voilà!

Aitausta kasatessa kävi kuin kävikin ilmi, että se on minusta gööttipennun pidempiaikaiseen ”säilytykseen” turhan pieni. Minusta pennulla täytyy olla kotona yksinoloaikanakin hyvin liikkumatilaa ja esim. nukkuma- ja tarpeidentekopaikka pitää pystyä kunnolla erottamaan toisistaan. Käytännössähän tämän asian voi ratkaista niinkin simppelisti, että hankkii useamman samanlaisen pentuaitauksen ja yhdistää ne toisiinsa isommaksi kokonaisuudeksi.

Itse olisin varmastikin päätynyt hankkimaan useamman aitauksen muutoin, mutta kuluneen viikon aikana Nala ja Mörkö olivat jo ehtineet sopeutua Haamuun siinä määrin, että uskalsin ne jo jättää keskenään. Halusin kuitenkin edelleen suojata sähköjohdot pennulta (tai ehkä ennemmin pennun sähköjohdoilta), joten pentuaitaukselle tuli kuin tulikin käyttöä. Ei tosin kehänä, vaan aitana, jolla blokkasimme pennun ulottumattomiin sen osan asuntoa, jossa suurin osa sähköjohdoista sijaitsee – eli käytännössä televisiotason edustan ja tietokonepöydän alusen. Aita on avoinna silloin, kun me olemme itse kotona, mutta koirien yksinoloajoiksi se on näppärä kääntää kiinni.

Ja tulipahan tätä aitaviritystä itseasiassa käytettyä myös koirien erottamiseen silloin, kun Jedi tuli parin viikon jälkeen kotiin. Aluksi Jedi sai viettää yksinolohetket tuolla aidan toisella puolella, missä on myös makuuhuone, eli siellä on hyvin tilaa. Nyt Jedikin on jo sopeutunut pentuun, joten aitaa tarvitaan enää vain harvoin koirien välille, vaan ensisijaisesti se pitää pennun ja sähköjohdot erillään. Toistaiseksi Haamu ei ole juurikaan osoittanut kiinnostusta pistorasioihin tai johtoihin, mutta helpompi tässä vaiheessa vaan suosiolla ehkäistä vahingot, kun ei kuitenkaan voi olla varma siitä, että sattuuko se kiinnostus heräämään esim. juuri työpäivän aikana.

Eikä siinä vielä kaikki! Keksin minä pentukehälle vielä yhden käyttötarkoituksen ja se tulee tässä: PALLOMERI! Onnistuin hankkimaan Haamulle yhdeltä nettikirppikseltä läjän pallomeripalloja jo ennen kuin Haamu oli muuttanut meille. Ongelma vaan oli, että mihin tuollaisen läjän palloja laittaisi niin, että ne eivät leviä pitkin poikin asuntoa, mutta pentu pystyisi niiden seassa kuitenkin möyrimään? Sitten saapui Hundra-aitaus ja sitä siinä kasattuna katsoessani syttyi lamppu pään päälle – tässähän se pallomeriongelman ratkaisu on!

Pitäähän koiranpennulla nyt oma pallomeri olla!

Pallomeripallot kiinnostivat pentua ihan sellaisenaankin ja Haamu meni mielellään pallojen sekaan möyrimään (päätyipä yksi pallo maisteltavaksikin asti). Pallomerta voi kuitenkin hyödyntää muullakin tavoin: ripottelin pallojen sekaan makupaloja, joita Haamu sai sitten etsiä. Tästä uudesta aarteenetsintäleikistä kiinnostuivat myös vanhemmat koirat, erityisesti 12-vuotias Nala olisi viihtynyt pallojen seassa pidempäänkin. Videoilla todistusaineistoa pallomeren ensitestailuista – pentukehä toimi tähän tarkoitukseen kuin nakutettu.

Seuraavassa blogikirjoituksessa ajattelin kertoa vähän tarkemmin Haamusta ja siitä, mitä kaikkea olemme tässä ensimmäisten viikkojen aikana ehtineet touhuta. Luvassa siis juttua sosiaalistamisesta ja koulutusjutuista. Eli asioita, mitä minun mielestäni pennun kanssa kannattaa tehdä ensimmäisten viikkojen aikana, kun se on muuttanut kotiin.

Pennuntuoksuisiin kuulemisiin!