Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

Huviksi ja hyödyksi – harjoitellaan hoitotoimenpiteitä

Kuten kaikki oletettavasti tässä vaiheessa jo tietävät, Suomessa ja muualla maailmassa eletään tällä hetkellä hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa koronaviruksen COVID-19 vuoksi. Kyseinen virus on levinnyt maailmanlaajuiseksi pandemiaksi, eikä sen leviämistä voida enää Suomessakaan estää. Maamme päättävät elimet ovat ottaneet osin koviakin toimenpiteitä käyttöön, jotta viruksen aiheuttamat sairastumiset eivät pääsisi kuormittamaan terveydenhoitojärjestelmäämme kohtuuttomasti ja erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä saataisiin mahdollisimman hyvin suojeltua tartunnoilta.

Pandemian yhteiskunnallisista vaikutuksista jokainen on halutessaan (ja osin varmasti haluamattaankin) saanut kuulla uutisista ja eri medioista, mutta mitä vaikutuksia tällä koronatilanteella on ollut koiraharrastajille? Suomen Kennelliitto on perunut kaikki koiratapahtumat ja -kilpailut ainakin toukokuun loppuun saakka, joten käytännössä monien harrastajien – minä mukaan lukien – viikonloppusuunnitelmat menivät pitkälti uusiksi. Puhumattakaan siitä, millaiset taloudelliset menetykset tästä seuraa tapahtumia järjestäville yhdistyksille. Minä olin ehtinyt ilmoitella Haamua ja Mörköä useampiin näyttelyihin, ja Mörkön lisäksi rally-tokokisoihin, mutta nämä tapahtumat on nyt force majeure -tilanteeseen vedoten peruttu. Mikä on siis enemmän kuin ymmärrettävää.

Kennelliiton alaisten tapahtumien perumisen lisäksi monet koirayhdistykset ja yksityiset elinkeinoharjoittajat ovat myös päätyneet sulkemaan harrastushallejaan ja perumaan treeniryhmiä, jotta koronaviruksen leviämistä saataisiin ehkäistyä. Yhtäkkiä meiltä siis tyhjeni myös treenikalenteri, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että meiltä jää 4-5 ohjatut treenit pois ohjelmistosta toistaiseksi.

Mitähän tällä kaikella vapautuneella ajalla sitten tekisi? Minulla tahtoo suht helposti käydä niin, että jos ohjattuja treenejä ei ole, niin laiskistun myös kotitreeneissä (en muutenkaan ole ihan hirveän aktiivinen kotona treenailija). Nyt pyrin kuitenkin välttämään tätä viimeiseen asti, jotta meidän eteneminen ei aivan tyssäisi paikalleen. Varsinkin Haamu on vielä niin nuori ja sopivasti siinä iässä, että imee itseensä vielä uusia asioita kuin pikkuinen sieni, joten sääli olisi jos tämän ajan nyt heittäisi kokonaan hukkaan.

Onneksi ulkona liikkumista ei ole Suomessa ainakaan vielä kielletty, joten koirien kanssa voi edelleen jatkaa ulkoilua normaalisti ja koirat tuskin pistävät sitäkään pahakseen, jos pääsevät välillä myös ekstrapitkille metsälenkeille tai muuten vain ulkoilemaan useammin kuin normaalisti. Se lisää varmasti niin koirien kuin omistajankin hyvinvointia (tietenkin sillä edellytyksellä, että omistaja itse tuntee olonsa terveeksi. Puolikuntoisena tuskin on kovin hyvä idea lähteä ulos pakkaseen tuulettumaan muuta kuin pakolliset reissut).

Metsälenkit ja ulkoilut muutenkin voi samalla hyödyntää myös treenin kannalta: muistutellaan koirille mieliin luoksetuloja, kontaktia, asiallisia ohituksia, hihnakäyttäytymistä ja mitä nyt mieleen juolahtaakin. Myös erilaisia temppuja voi opettaa esimerkiksi metsässä: puiden kiertämistä, kivien tai kantojen päälle kiipeämistä, namien tai esineiden (esim. käpyjen tai lelun) etsimistä. Vain mielikuvitus asettaa rajat sille, mitä kaikkea koiran kanssa voi ulkoilun ohessa touhuta.

Vaan entäs sitten, kun ollaankin sisällä? Myös sisätiloissa koiran aktivointiin ja virikkeellistämiseen löytyy lukuisia erilaisia tapoja. Periaatteessa kaikki uusien asioiden tai temppujen opettamiset aktivoivat koiraa, antavat aivoille työtä ja väsyttävät paremmin kuin esimerkiksi palloleikit. Vinkkejä erilaisiin aktivointipeleihin ja temppujen opettamiseen on netti pullollaan, joten päätin itse ottaa tähän aiheeseen hieman erilaisen lähestymistavan. Mitäpä jos käyttäisikin nyt aikaa siihen, että opetetaan koiralle positiivista suhtautumista erilaisiin hoitotoimenpiteisiin? Sitä kun ei koskaan tiedä, että milloin näitä taitoja todella tarvitaan.

Me otimme projektiksi totutella korvien tutkimiseen, silmähuuhteen tai -tippojen laittoon, tassujen käsittelyyn ja niiden rasvaukseen, hampaiden harjaukseen ja suojakaulurin käyttöön. Osa näistä jutuista on varsinkin Mörkölle ja Jedille tuttuja jo ennestään, koska niillä on ikää sen verran, että erinäisiä hoitotoimenpiteitä on harjoiteltu aiemminkin. Haamulle sen sijaan suurin osa näistä asioista oli uusia, vaikka tottakai olemme jonkinlaisia käsittelyharjoituksia tehneet tähänkin saakka. Muita harjoiteltavia toimenpiteitä voisivat olla lisäksi esimerkiksi kynsienleikkaus ja turkinhoito.

Korvien tutkiminen ja puhdistus

Omilla koirillani ei ole vielä kertaakaan ollut korvatulehduksia, eivätkä niiden korvat erityisemmin kerää ”töhnää”, joten käytännössä en ole koskaan joutunut pakon edessä hoitamaan koirieni korvia. Silti koen tärkeäksi, että korvien tutkimista on kuitenkin harjoiteltu jossain määrin ennakkoon, jotta tilanne ei ole koiralle täysin uusi ja erikoinen sitten, jos joskus se korvatulehdus iskeekin päälle. Silloin tilanne on koirallekin epämiellyttävämpi, koska tulehtunut korva on usein enemmän tai vähemmän kipeä. Korvan hoitamista varmasti helpottaa, jos hoitotoimenpiteet ovat koiralle tuttuja ennestään ja niihin on totuteltu etukäteen oireettomien korvien kanssa.

Käytännössä koira kannattaa totuttaa siihen, että se antaa ihmisen katsoa korviinsa, eli pitää päästä ja korvalehdestä kiinni ilman, että se rimpuilee tai yrittää muutoin päästä tilanteesta pois. Tähän aletaan totutella pikkuhiljaa ja palkitaan koiraa aluksi hyvinkin pienistä edistysaskelista varsinkin silloin, jos koira kokee kiinnipitämisen epämiellyttävänä. Rimpuilevaa koiraa ei palkita, eikä sillä tavoin pääse tilanteesta pois, mutta aluksi riittää hyvinkin hetkellinen paikallaan pysyminen, jotta koira hoksaa, että millaista käytöstä siltä toivotaan. Kun koira on paikallaan, sanotaan palkkasana (esim. ”jes!”), päästetään koirasta irti ja annetaan sille makupala. Siitä sitten lähdetään hiljalleen kasvattamaan aikaa, joka koiran täytyy pysyä paikallaan ennen palkkasanan sanomista.

Itse suosin sitä, että toimenpiteisiin yhdistetään joku tietty sana tai lause, jotta koira oppisi yhdistämään sen tiettyyn asiaan ja näin osaisi jo ennalta valmistautua siihen, mitä on tulossa. Korvia tutkiessa voisi sanoa vaikkapa ”katsotaan korviin” tai ”putsataan korvat” tms.

”Lääkäri kattoo korvaan! Eikun tässä tapauksessa omistaja…”

Kun koira antaa hyvin käsitellä korviaan päällisin puolin, voi koiran totuttaa seuraavaksi siihen, että korvaan laitetaan jotain. Itse olen käyttänyt tähän ihan sormea (kumihanska kädessä), mutta harjoitteluun voi käyttää myös esimerkiksi korvanpuhdistepulloa (kuitenkin niin, että sieltä ei valu puhdistetta korvaan) tai vaikka vanulappua. Tarkoitus on siis ensin totuttaa koira siihen, että korvaan ylipäätään voidaan työntää jotain ja siitä saa herkkuja palkinnoksi. Tässä harjoituksessa on tärkeää varoa sitä, ettei vahingossa vaurioita korvakäytävän ihoa! Harjoittelu saattaa auttaa myös tulevaisuuden mahdollisiin eläinlääkärikäynteihin, koska korvia tutkiessaan eläinlääkäri yleensä tarkistaa korvat otoskoopilla, jonka kärki työnnetään korvakäytävään. Lisäksi korvaeritteestä usein otetaan vanupuikolla näytteet, jotka sitten tutkitaan mikroskoopilla.

Mitä sitten tulee korvien puhdistukseen, niin mielestäni koiran korvia ei kannata putsata, elleivät ne ole oikeasti likaiset. Eli vältetään turhaa rassaamista, ettei sitä kautta aiheuteta enemmän haittaa kuin hyötyä. Normaalistikin koirilla on korvissaan pieni määrä korvavahaa, mutta mikäli korvat keräävät näkyvästi ruskeaa töhnää, on ne syytä puhdistaa. Korvien puhdistukseen kannattaa käyttää tarkoitukseen suunniteltuja korvanpuhdistusaineita.

Puhdistusta voi harjoitella aluksi niin, että kostuttaa pumpulitupon tai vanulapun puhdistusaineella (tai käyttää erillisiä korvanpuhdistusliinoja), ja pyyhkii sillä korvalehteä ja korvakäytävää. Sitten, kun koira ottaa tämän vaiheen lunkisti, voi korvat puhdistaa ”normaalisti” eli:

Vaihe 1: Nosta korvalehteä kevyesti ylöspäin. Tällöin koiran L-muotoinen korvakäytävä hieman ”suoristuu”, jolloin puhdistusaine valuu paremmin myös korvakäytävän vaakasuoraan osaan.

Vaihe 2: Lorauta korvanpuhdistusainetta reipas loraus korvakäytävään, pidä samalla korvalehti ”ylös” vedettynä. Meillä on tässä ”demonstraatiossa” käytössä silmähuuhdeputeli, jossa on korkki päällä, koska en omista korvanpuhdistetta. Meillä kun ei ole ollut sellaiselle tarvetta, mutta kuivaharjoittelu onnistuu ilmankin! 😀

Vaihe 3: Estä koiraa ravistamasta päätä ja hiero sormilla koiran korvakäytävän kohdalta ulkopuolelta (punainen viiva kuvassa), jotta puhdistusaine leviää paremmin ja irrottaa samalla likaa.

Vaihe 4: Sitten annetaan koiran ravistella päätään, jolloin puhdistetta todennäköisesti roiskuu ympäriinsä. Kannattaa suosia putsauspaikkana esim. kylpyhuonetta.

Vaihe 5: Lopuksi pyyhitään korvakäytävästä irtoava lika pumpulilla tai vanulapulla. Liikaa voimankäyttöä on syytä välttää, jotta korvakäytävä ei ärry puhdistuksesta. Mikäli korvat ovat todella likaiset, voi käsittelyn toistaa tarvittaessa. Muista palkita koiraa hyvästä käytöksestä!

KORVAT: Milloin on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin?

  • koira selvästi aristaa korviin koskemista tai korvien puhdistusta (kipu)
  • koira raapii korviaan, ravistelee päätään ja/tai kulkee pää vinossa
  • korvakäytävät ovat silmin nähden punoittavat ja/tai turvoksissa
  • korvalehtien/korvakäytävän iho on ärtynyt/ruhjeilla
  • korvat haisevat pahalle
  • korvaerite on tahmaista, verensekaista, märkäistä tms.
  • aiemmin siistit korvat alkavat yhtäkkiä töhnätä runsaasti
  • koiran korvalehti turpoaa (mahdollinen verikorva)

Silmien tutkiminen, puhdistaminen ja tippojen laitto

Koiran silmien tutkimisen harjoittelu aloitetaan samalla tavalla kuin korvienkin, eli opetetaan koira siihen, että sen päästä voi pitää kiinni ja ihminen saa levittää sen luomia tarkastellakseen silmää tarkemmin. Pupillin reagointia valoon voi testata esimerkiksi taskulampun avulla, joten tätäkin voi treenata etukäteen. Samalla tulee opettaneeksi itselleen, että miltä näyttää ja miten toimii normaali terve silmä, joten poikkeamat on helpompi tunnistaa.

Koiran silmiä saattaa joutua puhdistamaan tai kostuttamaan paitsi silmätulehdusten yhteydessä, myös esimerkiksi silloin, jos silmiin on päässyt roskia tai vaikkapa katupölyä. Silmien ja silmäluomien puhdistukseen on olemassa erilaisia silmähuuhteita ja näitä kannattaa suosia ennemmin kuin esimerkiksi hanavettä, koska huuhteet on yleensä suunniteltu siten, että ne ovat antibakteerisia, eivätkä kirvele.

Silmähuuhdetta käytetään niin, että nestettä valutetaan reilusti koiran silmään, varoen samalla koskemasta pullon kärjellä silmän pintaan. Silmästä pois valuva neste ja mahdolliset rähmätahrat silmänurkasta pyyhitään hellävaroen esimerkiksi vanulapulla (ks. kuvat alla).

Jedi ja Mörkö ovat suhtautuneet silmien hoitoon aina (silloin harvakseltaan, kun siihen on ollut tarvetta) aika neutraalisti, joten sitä ei ole sen kummemmin tarvinut edes harjoitella. Haamu sen sijaan koki silmähuuhteen valumisen silmään epämiellyttävänä, jolloin se yritti kääntää päätään pois ja huitoa silmähuuhdepulloa tassullaan. No, tämä oli minullekin hyvä muistutus siitä, miksi näitä erinäisiä hoitotoimenpiteitä kannattaa harjoitella kaiken varalta ennakkoon, koska koirat ovat erilaisia ja ne myös voivat suhtautua asioihin eri tavalla.

Haamun kanssa otimme siis muutaman askeleen taaksepäin ja aloin askel kerrallaan totuttaa sitä siihen, että voin lähestyä sen silmää silmähuuhdepullolla ilman, että siitä tarvitsee hermostua. Palkitsin siis aluksi siitä, että vien pullon sille etäisyydelle silmästä, jossa se ei vielä aiheuta Haamussa reaktiota ja sitten, kun se hyväksyi tämän, siirryin pikkuhiljaa lähemmäs silmää. Ei siihen kovin montaa toistoa tarvittu, kun Haamu jo sieti sen, että voin heilutella silmähuuhdepulloa silmän edessä ilman, että se siristelee tai vetää päätään pois.

Seuraavaksi etenimme niin, että kostutin vanulapun silmähuuhteella ja pyyhin silmän ympärystä sillä, jotta Haamu sai totutella kosteuteen silmän lähellä. Vasta sen jälkeen laitoin pienen määrän (tipan) huuhdetta silmään. Tavoitteena minulla kuitenkin on, että Haamu suhtautuisi silmien hoitoon niin (kuten muihinkin hoitotoimenpiteisiin), että se tulee paikalle vapaaehtoisesti, eikä rimpuile vastaan tai juokse karkuun, kun näkee silmähuuhde- tai tippapullon…

Alla video Haamun silmien ja silmäluomien putsauksesta, kun tyypille on varsinkin aamuisin alkanut ilmaantua rähmäkokkareet silmänurkkiin. Veikkaisin, että tämä liittyy hampaiden vaihtumiseen, mutta seurataan tilannetta ja jos rähmintä ei mene ohitse, niin sitten kipaistaan reissu eläinlääkärissä.

Varsinaista silmätippojen laittoa voi harjoitella koiran kanssa esim. apteekeista ja eläinlääkäreistä ilman reseptiä saatavilla kostutustipoilla. Minulla on piilolinssien takia itselläni käytössä kertakäyttöampulleissa olevat kostutustipat ja nämä ovat olleet koirillekin silmätippojen laiton harjoittelussa tai silmävaivojen hoidon yhteydessä ihan näppäriä. Toki koirille löytyy myös erikseen tarkoitettuja kostutustippoja ja -geelejä.

Ohessa esimerkkivideot kostutustippojen laitosta Jedille ja Mörkölle. Tuen siis toisella kädellä koiran kuonoa hieman pystyasentoon ja samalla sen käden sormilla venytän alaluomea hieman alaspäin. Toisessa kädessä minulla on silmätippaputeli ja sen käden vapailla sormilla venytän vastaavasti hieman yläluomea ylöspäin, jotta tippa varmemmin osuu sinne minne on tarkoituskin.

SILMÄT: Milloin on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin?

  • koira siristelee silmää/silmiään, hankaa niitä tassullaan tai yrittää pyyhkiä silmiään mattoon tai muihin pintoihin
  • silmäluomet ovat turvonneet tai punoittavat
  • silmä on ärtynyt (verestävä, punoittava)
  • vilkkuluomi, eli ns. 3. silmäluomi silmän sisänurkassa on epänormaalin paljon esillä (yleensä vilkkuluomi näkyy vain hieman)
  • silmä vuotaa runsaasti
  • silmät rähmivät (pieni määrä rähmää silmän sisänurkassa esim. aamuisin voi olla normaalia, mutta runsaampi rähmiminen voi olla merkki tulehduksesta tai muusta vaivasta)
  • sarveiskalvon pinnalla havaitaan haavauma (voi olla myös pistemäinen)
  • silmässä havaitaan vierasesineitä (esim. kasvin osia tai hiekanjyviä), joita ei saada huuhtomalla silmästä pois
  • pupillit eivät reagoi normaalisti valoon tai pupillit ovat keskenään eri kokoiset
  • silmät ovat valonarat

Tassujen rasvaus

Joskus koiran tassut ja anturat saattavat kaivata ekstrahuomiota. Asfaltilla ja talvisin hiekoitetulla tai suolatulla tiellä kävely tuovat oman haasteensa koiran anturoille ja ne saattavat kuivua, ärtyä tai halkeilla. Säännöllisesti tai edes silloin tällöin kuuriluontoisesti tehty tassujen rasvaus saattaa pelastaa ongelmilta. Anturoita rasvatessa on myös näppärä tarkistaa tassujen kunto muutenkin: näkyykö anturoissa lohkeamia, ovatko kynnet ehjät ja sopivan mittaiset, ovatko tassunpohjat siistit vai ärtyneet, aristaako koira varpaiden tai anturoiden koskettelua jne. Koira kannattaa siis totuttaa tassujen käsittelyyn, vaikka sen anturat eivät varinaisesti kuivumisesta kärsisikään!

Itse koen tassujen käsittelyn helpoimmaksi siten, että koira makaa kylkimakuulla. Tämän voi opettaa sekä käskystä tapahtuvaksi että niin, että koira antaa kääntää itsensä kyljelleen. Mielestäni myös kyljelleen kääntämistä kannattaa harjoitella, koska esim. jännittävässä tilanteessa (kuten eläinlääkärissä) hyvinkään opetetut suulliset käskyt eivät välttämättä toimi normaalisti. Siksi on hyödyllistä, että koira on tottunut myös siihen, että omistaja voi laittaa sen tiettyyn asentoon ja se on tottunut siinä myös pysymään. Näin ”operaatio” ei esimerkiksi sitten siellä eläinlääkärin vastaanotolla tule sille täysin uutena juttuna ja aiheuta turhaa paniikkia. Myös esimerkiksi koirahierojalla, fysioterapeutilla tai vastaavissa paikoissa voi olla hyödyksi, jos koira sallii ilman isompia pullikointeja kääntää itsensä kyljelleen (ja parhaassa tapauksessa rentoutuu siihen).

Omille koirilleni vihjeenä kyljelleen käymisestä toimii se, että otan kiinni minusta kauempana olevasta etu- ja takajalasta. Esimerkiksi Mörkö yleensä kellahtaa silloin kyljelleen ihan itsekseen. Jedi ei niin mielellään käy makuulle vapaaehtoisesti, joten sitä joudun yleensä auttamaan kääntämällä. Haamun kanssa olemme vielä opetteluvaiheessa, mutta uskoisin, että siitä tulee tämän taidon kanssa todennäköisesti isänsä Mörkön tyyppinen. Tällä hetkellä Haamu antaa hyvin kääntää itsensä kylkiasentoon ja myös pysyy siinä varsin rauhallisesti. Toki palkkaustiheys on vielä kohtuullisen suuri. Kylkiasento on tuttu Haamulle esimerkiksi kynsienleikkauksesta.

Omat koirani saavat säännöllisesti rasvahappo- ja sinkkilisää ruuassaan, mutta tästä huolimatta niiden anturat tuntuvat välillä melkoiselta hiekkapaperilta. Siksi yritän varsinkin talvisaikaan ennen pidempiä lenkkejä muistaa rasvailla tassuja silloin tällöin tassuvahalla, jotta ne pysyisivät pehmeämpinä ja vältyttäisiin isommilta ongelmilta, kuten anturahaavoilta, kulumiselta tms. Tassuvaha suojaa ulkoillessa anturaa esim. hiekalta, tiesuolalta, jäältä ja muilta ulkoisilta ärsykkeiltä. Se saattaa myös ehkäistä lumipaakkujen takertumista koiran tassukarvoihin/tassunpohjiin. Rasvapohjainen tassuvaha ei jäädy pakkasella, mikä saattaa olla ongelma vesipohjaisissa tuotteissa.

Meillä on nyt pari talvea ollut käytössä LovePaws-tassuvaha, jota löytyy myös Koiravarusteen valikoimista. Se on Suomessa valmistettu tuote, jonka ainesosat on myös ihmiskäyttöön hyväksytty. Anturoiden lisäksi tuotetta voi käyttää myös ärtyneille tassunpohjille ja miksei muihinkin pieniin ihovaurioihin/hiertymiin. Itse ostin tassuvahaa pari purkkia viime kesänä agilityn SM-kisoista ja ajattelin toisen purkeista varastaa omien kuivien käsien rasvailuun!

Tassujen rasvaus tuntuu koirista ilmeisesti aika mukavalta, koska ainakin omat koirani ovat alusta asti suhtautuneet siihen varsin rennosti. Oikeastaan ainoa ongelma on, että Haamun mielestä LovePaws tuoksuu ja maistuu vissiin vähän turhan herkulliselta, joten rasvatessa saa olla tarkkana, ettei koko tuote häviä parempiin suihin…

TASSUT: Milloin on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin?

  • jos tassunpohjat ovat ärtyneet: tassukarvat värjäytyneet ruskeiksi, tassunpohjat punoittavat tai ”törsteiset”
  • koira nuolee tai järsii tassujaan runsaasti
  • joku anturoista on vereslihalla (riski esim. kuumalla asfaltilla liikkuessa)
  • anturassa tai tassunpohjassa on haavauma tai reikä
  • koiralla on kynsivaurio
  • koira aristaa tassujen koskettelua
  • koira ontuu

Hampaiden harjaus

Hammaskivi ja muut hammasvaivat ovat yksi yleisimpiä syitä eläinlääkärikäynneille. Taipumus hammaskiven muodostumiselle on yksilöllinen, mutta pennusta tai kovin nuoresta koirasta sitä ei tietenkään vielä tiedä, kuinka paljon sille tulevaisuudessa kertyy hammaskiveä. Siksi periaatteessa jokainen koira olisi hyvä totuttaa hampaiden harjaukseen, koska se on käytännössä toimivin keino hammaskiven ehkäisemiksi – säännöllisesti tehtynä. Paras hyöty hampaiden harjauksella saavutetaan jos sen jaksaa tehdä päivittäin, mutta varmasti esim. parikin kertaa viikossa on parempi vaihtoehto kuin joskus jouluna ja juhannuksena (tai ei koskaan).

Myönnän, että itse olen toivottoman laiska harjaamaan omien koirieni hampaita, koska niille ei ihan hirveitä määriä hammaskiveä kerry. Olen kuitenkin totuttanut koirat siihen, että tarvittaessa _pystyn_ hampaat harjaamaan, koska voihan se olla, että vielä joskus tässä harjausasiassa aktivoidun joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Mörköltä esimerkiksi on jouduttu poistamaan yksi iso yläposkihammas lohkeaman vuoksi, ja nykyään sille kertyy sen puolen alaposkihampaisiin aiempaa enemmän hammaskiveä – luonnollisesti, koska kyseiset hampaat eivät ole enää samalla tavalla käytössä kuin aiemmin. Siksipä tarkoituksena on, että alan harjaamaan Mörkön hampaita säännöllisemmin, jotta hampaat pysyisivät puhtaampina.

Mörkö ja Jedi on tosiaan jo opetettu hampaiden harjaukseen aiemmin, joten siksi Haamu pääsi tähän(kin) koe-eläimeksi… eikun siis oppilaaksi. Koiravarusteelta saimme testiin tällaisen hampaidenhoitosetin, jossa on mukana 2-päinen hammasharja, kaksi erilaista sormihammasharjaa ja mintun makuinen tahna:

Moni koira oppii pitämään hampaiden harjauksesta (tai ainakin sietämään sitä), kunhan opettaminen tehdään vaiheittain. Kaikki lähtee jälleen kerran käsittelyharjoituksista, eli koira totutetaan siihen, että ihminen saa koskea siihen, pitää kiinni jne. Itse tein Haamun kanssa nämä alkeisharjoitukset ”kuivaharjoitteluna”, eli ilman hammastahnaa:

Vaihe 1: mikäs tässä on nojaillessa… Totutellaan siihen, että päästä ja kuonosta saa pitää kiinni (Haamulle tuttu juttu ennestään)

Vaihe 2: kurkistellaan hampaita. Huulista saa pitää kiinni ja niitä saa venytellä (Haamulle tuttu juttu ennestään). Hampaita saa koskea sormella.

Vaihe 3: oho, nyt on uusi juttu! Kosketaan hammasharjalla aluksi niitä hampaita, jotka ovat helposti saatavilla, eli kulmahampaat…

…ja etuhampaat.

Vaihe 4: sitten siirrytään hankalampiin kohtiin, eli poskihampaisiin. Harjausliikettä aletaan tehdä pikkuhiljaa vasta sitten, kun koira on ensin tottunut siihen, että harjaa pidetään kevyesti paikallaan hampaita vasten!

Tässä testaillaan myös sormihammasharjaa. Sormiharja sopii usein paremmin koirille, jotka mielellään pureskelevat hammasharjaa (puremishalut YLEENSÄ vähenevät, kun sisällä onkin omistajan sormi)

Vaihe 5: Koiran voi totuttaa myös siihen, että ihminen avaa sen suuta. Silloin voi olla mahdollista päästä harjaamaan myös hampaiden sisäpinnat.

Tässä vielä samoja asioita videoituna (tämä on Haamun harjoitussessio nro 2, eli aika nopeasti pääsimme etenemään). Videolta näkee myös hieman selkeämmin oman tyylini palkita koiraa.

Kun koira on totutettu hampaiden harjaukseen, on vielä yksi vaihe edessä. Nimittäin totuttaminen hammastahnan makuun. Koirille ei saa käyttää ihmisille tarkoitettuja hammastahnoja, koska niitä ei ole suunniteltu nieltäväksi (syötäväksi) ja ne myös yleensä sisältävät koirille haitallisia ainesosia, kuten fluoria. Ihmisten hammastahnat ovat myös usein todella voimakkaan hajuisia ja makuisia, joten vastentahtoisuus hampaidenharjaukseen lienee taattu, jos sellaista menee koiran suuhun työntämään…

Siksipä kannattaa valita koiralle ihan niitä varten suunniteltu tahna. Yleensä koirille (ja kissoille) tarkoitetut hammastahnat on pyritty tekemään hyvän makuisiksi, koska se lisää hoitomyönteisyyttä itse toimenpiteeseen. Yleensä makuna on jokin liha/kana/kala, mutta myös mintun makuisia/hajuisia tahnoja löytyy markkinoilta. Tahnaa voi aluksi tarjota koiralle vaikka sormen päästä ja sitten hieroa sitä hampaiden pintaan sormella. Kun koira on tottunut makuun, ja kenties oppinut jopa tykkäämään siitä, otetaan tahna mukaan hampaiden harjaukseen. Mikäli tahna tuntuu koirasta totuttelunkin jälkeen kovin vastenmieliseltä, ei sen käyttö ole välttämätöntä, koska hampaiden puhdistumisen kannalta mekaaninen harjaus on kuitenkin se tärkein tekijä. Harjaosan voi tällöin kostuttaa esimerkiksi vedellä, jotta harja liukuu hampaan pinnalla paremmin, eikä ärsytä ikeniä.

HAMPAAT: Milloin on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin?

  • koiran hengitys alkaa haista pahalle
  • hampaisiin on kertynyt hammaskiveä: hampaat eivät siis näytä vaaleilta, vaan hampaiden pintaan – alkaen yleensä ienrajasta – on kertynyt ruskehtavaa töhnää, joka ei lähde pois pyyhkimällä tai harjaamalla (ajan myötä hammaskiveä kertyy enemmän ja enemmän ja se muodostaa hampaan pintaan kovan ”kuoren”. Pahimmissa tapauksissa koko hammas voi olla hammaskiven peitossa)
  • ikenet ovat ärtyneet (punoittavat, vuotavat verta, ovat turvoksissa)
  • suussa on heiluvia hampaita
  • suussa on lohjenneita tai katkenneita hampaita
  • hampaassa on värimuutos
  • koira arkoo suutaan (esim. välttää pureskelua toisella puolen tai välttää pureskelua ylipäätään)
  • koiran poski tai kuono turpoaa (voi olla merkki esimerkiksi hammasjuuripaiseesta)

Suojakaulurin käyttö

Suojakaulurin käyttö on taito, jonka soisi jokaisen koiran osaavan. Enkä siis tarkoita taidolla sitä, että koira osaa nanosekunnissa riisua kaulurin päästään tai hajottaa sen seinään juoksemalla atomeiksi. Taito tarkoittaa sitä, että koira antaa laittaa kaulurin päähänsä vastaan hangoittelematta ja osaa elää sen kanssa mahdollisimman normaalisti ilman paniikkikohtauksia.

Jostain syystä tätä taitoa ei kuitenkaan yleensä harjoitella juurikaan etukäteen, vaan kauluri ”esitellään” koiralle ensimmäisen kerran esimerkiksi jonkin leikkaustoimenpiteen tai vaikkapa kynsivaurion jälkeen. Tällaisessa tilanteessa koira on pääsääntöisesti enempi vähempi kipeä ja todennäköisesti vielä sekaisin eläinlääkärin antamista lääkkeistä ja nukutuksesta. Ei siis mikään ihme, että kauluri on monen koiran (ja omistajan) mielestä kammottava kidutusväline, josta koira haluaa eroon keinolla millä hyvänsä.

Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, koska suojakaulurin käyttö on opetettavissa oleva taito siinä missä mikä tahansa muukin, joten sitä kannattaa harjoitella! Mikä tahansa koira saattaa jossain elämänsä vaiheessa joutua kaulurikuurille, jolloin on enemmän kuin hyödyksi, jos koira osaa suhtautua siihen lungisti. Kauluri kun on käytännössä monissa tilanteissa se paras tai jopa ainoa keino estää koiraa nuolemasta tai järsimästä haluttua aluetta. Suojakaulureita saa ostettua ainakin eläintarvikeliikkeistä ja eläinlääkäriasemilta, joten sellaisen voi käydä hakemassa harjoittelua varten, vaikkei tiedossa (vielä) mitään operaatiota tai muuta varsinaista käyttötarkoitusta olisikaan.

Videolla Mörkö ja Haamu tekevät kaulurin käytön ”alkeisharjoituksia”, eli totuttelevat siihen, että kauluri laitetaan päähän ja otetaan pois. Mörkölle tämä on tuttua ennestään, kuten ehkä videolta huomaakin. Mörkön mielestä kauluri on niin kiva juttu, että se tulee häntä heiluen luokse, kun kauluri otetaan esille. Katsotaan, päästäänkö Haamun kanssa joskus samaan – ainakin alku on varsin lupaava. 🙂

Pähkinänkuoressa kauluriin totuttelu tapahtuu siis seuraavasti: ensin koira opetetaan työntämään päänsä kaulurin sisään. Tässä on hyvä, jos koira nimenomaan itse hakeutuu kauluria kohti (namilla houkuttelua voi aluksi käyttää apuna), mutta pääasia, että koira ei juokse kauluria karkuun. Perusidea on siis periaatteessa sama kuin kaulapannan ja valjaiden pukemisessakin. Aluksi koiraa palkitaan koko sen ajan, kun kauluri on sillä päässä. Pikkuhiljaa namien määrää vähennetään ja kaulurin päässäoloaikaa pidennetään. Omistajan on tärkeä huolehtia siitä, että koira ei saa kauluria otettua päästään omatoimisesti, vaan kauluri riisutaan pois aina omistajan toimesta!

Sitten, kun nämä alkuharjoitukset sujuvat hyvin yhdessä paikassa, innostetaan koiraa liikkumaan kaulurin kanssa, edelleen palkiten suht tiheästi. Varsinkin herkän koiran kanssa kannattaa huolehtia siitä, että matkat pysyvät aluksi lyhyinä, eikä koira pääsisi kovalla vauhdilla törmäämään esim. seiniin, huonekaluihin tai kynnyksiin. Jos näin kuitenkin pääsee käymään ja koira säikähtää, kannattaa itse pysyä rauhallisena ja suhtautua tilanteeseen kuin siinä ei olisi mitään kummallista, ja johdattaa koiran huomio muualle iloisella äänensävyllä. Koira palkitaan heti, jos se unohtaa törmäyksen ja kiinnittää huomion ihmiseen. Jos koiran huomiota ei saa tässä tilanteessa puheella itseensä, rauhoitetaan tilanne esim. koirasta kevyesti kiinni pitämällä. Kauluri otetaan pois vasta, kun koira rauhoittuu. Tämän jälkeen on syytä palata harjoituksissa pikkuisen taaksepäin, jotta päästään taas vahvistamaan koiran positiivista mielikuvaa kaulurista.

Koska koiran on kuitenkin hyvä tottua siihen, että kaulurin kanssa oleminen on hieman rajoitetumpaa, voi sitä hallitusti totuttaa kulkemaan myös huonekalujen väleistä, ovien raoista ja muista ahtaammista paikoista. Näin koira oppii paremmin hahmottamaan kaulurin reunat, eikä ota niin herkästi itseensä, vaikka vähän välillä törmäilisikin. Koiralla voi myös teettää kauluri päässä erilaisia temppuja tai päivän ateriat voidaan tarjota niin, että koira syö kauluri päässään.

Näillä konstein suojakaulurista on mahdollista ”rakentaa” koiralle joko ihan mukava juttu tai ainakin sellainen neutraali kapistus, jonka ihminen vaan jostain kumman syystä aina välillä haluaa laittaa sille päähän. Kaikki koirat eivät toki tarvitse näin yksityiskohtaisia treenejä kaulurin käyttöön – osa koirista jopa elää kaulurin kanssa heti kuin ei mitään. Etukäteen oman koiransa suhtautumista voi kuitenkin olla vaikea ennustaa, joten ainakin sen verran soisi jokaisen koiranomistajan testaavan kaulurin käyttöä, että tietää, tarvitseeko juuri se oma koira lisätreeniä aiheeseen vaiko ei.

* * * * *

Tässä loppuun vielä kevennykseksi video eräästä meidän kotitreenistä. Kun ajat on mitä on, niin päätin asettaa meidän noutoharjoitusten prioriteetit teeman mukaisesti uusiksi. Unohdetaan siis kaikenmaailman noutokapulat ja keskitytään siihen olennaiseen: