Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

It´s a girl!

Odotus päättyi viimein ja Moskun pennut syntyivät! Sain tulla mukaan synnytykseen ja olihan se hienoa nähdä oman koiran syntymä. Tyttö oli meille tilauksessa ja pentuja syntyi elävänä 8kpl, joista 5 urosta ja 3 narttua. Meille muuttaakin toukokuun lopulla pieni muutti, pentu nimeltään Saga. Seuraava valjakon vahvistus ja tunturien valloittaja! Ja kaiketi myös sohvan valloittaja…

 

SAGAN SYNTYMÄ

Koiran synnytys oli itsessään jännittävä kokemus ja lisäjännitystä toi vielä mahaan kuollut pentu, joka todennäköisesti käynnisti synnytyksen. Onneksi käynnistyikin, koska muiden pentujen sikiöpussit olivat heikenneet kuolleesta pennusta johtuen ja vaarana olisi ollut koko pentueen menetys. Saimme hieraista silmiä useamman kerran, kun kaksi ensimmäistä pentua syntyi. Valkoisia! Valkoiset alaskanmalamuutit ovat sallittuja, mutta aika harvinaisia. Emme olleet edes ajatelleet valkoisen värin olevan mahdollinen tästä yhdistelmästä.

Yksi pentu ulkona, melkoinen määrä vielä sisällä.

 

Kolmantena syntyi kuolleena ollut pentu, vihreän veden kera. Synnytys kuitenkin eteni koko ajan ja muut pennut syntyivät yön aikana sekä seuraavana aamuna eläinlääkärin avustuksella vielä yksi vain hetken kuolleena ollut pentu. Parin tunnin yöunilla olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Onneksi äitikoira voi hyvin synnytyksen jälkeen, vierellään 8 uutta vetokoiran alkua.

Väsynyt äitikoira kera pienten ”marsujen.”

 

Pieni muuttilauma. Pentuja syntyi valkoisia, mustavalkoisia ja riistanvärisiä. Värit tulivat sekä äidiltä ja isältä, lisäksi valkoiset bonukset!

 

Valkoinen tyttöpentu syntyi toisena ja sen jälkeen meni monta tuntia ennen seuraavaa tyttöä. Pentua puhuttelin jo pieneksi Saga-tytöksi useamman tunnin, joten sellaiseksi se myös sitten sai jäädä.

 

 

VALKOISEN VÄRIN SYNTY

Mosku on käynyt laajoissa DNA-testeissä ja tiedossa olikin, että Moskulla on resessiivisenä punainen väri. Mikäli narttu kantaa myös resessiivisenä punaista, niin ajateltiin, että korkeintaan punaisia pentuja voisi syntyä vanhempien värin lisäksi. Selvisi, että valkoinen väri tulee myös punaisen kautta. Kyse on siis pigmentillisestä valkoisesta eikä kyseessä ole esimerkiksi albiino. Mitään sairautta ei linkity valkoiseen väriin malamuuteilla, kuten esimerkiksi kuuroutta. Suomessa on tiettävästi syntynyt eläviä valkoisia pentuja viimeksi vuonna 1999. Ulkomailta on tuotu valkoisia malamuutteja Suomeen jokunen kappale, mutta kaiken kaikkiaan aika harvinaisia ne taitavat olla. Valkoisilla malamuuteilla on sallittuna myös punainen kirsu, mutta Sagalla sekä toisella valkoisella pennulla kirsut tummuivat mustiksi jo viikon iässä. Pentujen kasvaessa onkin hauska seurata minkälaisia niistä kasvaa! Nyt ne nimittäin näyttävät jääkarhuilta…

Onkohan Saga sittenkin jääkarhu? Pentujen silmät aukeavat noin 2vko iässä.

 

Onkohan jääkarhuilla näin somia vadelmatassuja?

 

 

PENTUJEN KASVU

Pennut saavat hyvin maitoa ja kasvavat vauhdilla. Pikkuhiljaa silmät avautuivat ja pennut lähtivät liikkumaan pentulaatikossa. Olen päässyt seuraamaan pentujen kasvua läheltä ja onhan se ihana nähdä pienten ”marsujen” kasvavan koko ajan. Jo parin päivän aikana ne aina tuntuvat liki tuplanneet kokonsa! Toki silmä hämää, vaikka kasvutahti onkin huima. 3-4 viikon iässä pennut saavat ensimmäisen kiinteän ruokansa, siihen asti ne kasvavat äitinsä maidolla. Pentujen ensimmäiset viikot kuluvat nukkuessa ja syödessä, mutta viikkojen edetessä ne alkavat kehittää sosiaalisia taitoja eli ne leikkivät, opettelevat erilaista ääntelyä sekä lähtevät liikkumaan. 3. viikko on pennuille eräänlainen murrosviikko, kun silmät ja korvat havainnoivat jo ympäristöä eikä elo ole enää pienessä kuplassa elämistä.

Saga alle viikon ikäisenä.

 

Reilu viikon iässä kirsu oli jo tummunut mustaksi.

 

Pennun tuoksu voi melkein kulkeutua nenään tästä kuvasta. Mahat täynnä kylkikyljessä lämpöisessä on hyvä nukkua päiväunet.

 

Maitoa, unta ja tuhinaa. Niistä on pentujen päivät tehty.

 

Antennihännät pystyssä, kun maitoa alkaa virtaamaan. Pentujen kasvaessa istualtaan oli mukavampi imettää.

 

Tuhina ja hulina on jo melkoinen, kun parin viikon ikäiset pennut syövät. (Video)

 

Pentujen ensimmäinen kiinteä ateria. Voi mikä maiskutus! (Video)

 

Shhh….pieni Saga nukkuu.

 

Seuraavien viikkojen aikana onkin pentujen elämässä sosiaalistamisen aika, ennen kuin ne muuttavat omiin koteihinsa. Vilinä ja vilske sen kuin yltyy, kun ympäröivästä maailmasta omaksutaan kaikki mitä tarjolla on! Koitetaan pysyä mukana!

 

VOI MILLOIN ME PÄÄSTÄÄN VAELTAMAAN?

Näihin aikoihin ollaan yleensä jo viimeistään suunniteltu kevään, kesän ja syksyn vaellusreissuja. Ensimmäinen vaellus on tehty jo toukokuussa ja nyt onkin outoa, kun kalenteri on tyhjä koronan vuoksi. Milloinhan me päästään taas reissuun? Ei auta kuin odotella tilanteen rauhoittumista ja nauttia parhaamme mukaan lähiretkeilystä. Olemmekin käyneet 12-20km mittaisia lenkkejä maastossa ja muisteltu vaelluksilla tarvittavia käskyjä sekä etsitty erilaisia kokemuksia.

Takana -käsky ainakin Inkan mielestä oli pikkuisen muuttunut Sivulla, eiku vähän etuviistossa, oho meni jo! -käskyksi. Niinpä käskyä treenailtiin vähän tiuhemmin. Myös metsässä on helppo opetella vasen ja oikea-käskyjä, eli puut pitää kiertää omistajan haluttuun suuntaan. Vaelluksilla tiheämmässä metsässä ja mikäli polkujen keskellä on puita, niin tästä käskystä on hyvä apu. Myös jyrkässä nousussa/laskussa voi koiraa ohjata menemään tiettyä reittiä käskyllä. Koiraa on helpompi ohjata äänellä kuin remmillä, mikäli käytössä on vetovyö tai kiinnitys on rinkassa.

Oikea ja vasen -treenausta metsässä. Onneksi monet treenit voi soveltamalla opetella myös lähellä. (Video)

 

Inkalle löydettiin jäätynyt, auringossa kimalteleva oja ylitettäväksi. Inka hyppäsi pentuna kunnon ketun loikan jäiseen rapakkoon ja sen jälkeen tietynlaiset rapakot/ojat ovat jännittäneet kävellessä. Juurikin kirkkaat ja kimmeltävät. Vieressä kulkee Mosku, jota en ole saanut vielä epäröimään mitään ja Moskun itseluottamus turvaa myös Inkaa. Seuraavien päivien aikana mentiin kyseinen oja moneen kertaan eikä se enää saanut Inkassa mitään reaktiota aikaiseksi. Hyvää treeniä pääkopalle! Itse toki ensin varmistin ojan ylityksen olevan turvallinen, jotta saatiin varmasti hyvä kokemus. (video)

 

Läheisellä järvellä kuunnellaan kurkipariskuntaa. Niin kuin kuvista huomaa, niin meille on taas muuttanut Neiti Kojootti. Karvat saivat väistyä kevään myötä.

 

Koronan vuoksi ollaan katsottu lähimaastoa myös erisilmällä ja tavallisten lenkkipaikkojen varrella ollaan pidetty taukoja eväiden kanssa. Tokihan eväät on sekä ihmisillä että koirilla.

 

Meillä reiteillä löytyy tällä hetkellä kaikkea mahdollista. Jäätä, lunta, vettä ja kuivaa maata. Nyt onkin hetki jolloin ajaminen koirilla ei ole mahdollista vaihtelevan pohjan vuoksi. Inka rakastaa vettä ja jokaiseen lätäkköön pitää päästä. Mitä isompi ja syvempi, sen parempi!

 

Inka sai eräällä retkellä kantaa meidän eväät omassa rinkassaan. Lennosta haukattavaksi olisi myös maistunut Lentävä Japanilainen aka Jiro-Kishu.

 

Aikainen muutti madon nappaa? Aamuisessa metsässä kaunis kojootti ja metsän menninkäinen.

 

INKAN SYNTTÄRIT

Meillä myös juhlittiin huhtikuussa Inkan synttäreitä eli pieni ikiliikkuja täytti 2-vuotta! Totuttuun tapaan synttärisankari sai nakkikakkunsa. Vaikka vuosia on mittarissa kaksi, niin Inka on edelleen nuori koira ja kehittyy joka osalta. Henkisesti ja fyysisesti. Moskusta huomasi selvästi sen olevan aikuinen 3,5-4-vuotiaana eli aikuisuuteen Inkalla on vielä matkaa. Vaikka 2-vuotias on aikuisen kokoinen ja osaa jo monia asioita, niin on hyvä välillä muistuttaa itseä, mitä se 2-vuotias todella vielä on. Liki keskenkasvuinen kakara!

Nakkikakku best! Anna jo lupa! Inkaa turhautti, kun ei saanut heti lupaa syödä. Marttyyrimaisesti päätä piti käännellä sivulle teinin elkein. Tyhmä äiti.

 

Hyvää kevään jatkoa itse kullekin karvakorvalle, tästä lähtien toivottavat Mosku, Inka sekä Saga!