Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

Jälkiliina monenlaisessa käytössä

Alkuvuosi on hurahtanut käyntiin mukavasti, koska lunta riittää meilläpäin reilusti. Ja taitaa olla kerrankin koko Suomi lumivaipan alla. Viime talvena moni meidän lähireiteistä oli läpipääsemätön, koska ojat eivät huonon talven takia menneen täysin umpeen eikä lunta ollut tarpeeksi peittämään epätasaista maata. Nyt urat onkin huippukunnossa ja ollaankin nautittu mahtavista rekikeleistä ja pakkasista! Meilläpäin pakkasta on ollut useampana päivänä melkein -30 astetta ja voi kuinka meillä siitä nautitaan! Sanotaankin, että malamuutin käyttöominaisuudet alkavat vasta kunnon pakkaslukemissa ja se tuli taas kerran huomattua. Mitä enemmän pakkasta, niin sitä enemmän meillä koirat nauttivat! Itselle se tarkoittaa kolmea kerrosta vaatetta ja lämmittimien käyttöönottoa käsille ja jaloille. Mutta kun vaatetus on kunnossa, niin kylmä ei tule.

Suurinosa talven kilpailuista on koronan vuoksi peruttu, mikä tietysti harmittaa, mutta minkäs teet. Loppukevään kaikkia kisoja ei ole toistaiseksi vielä ainakaan peruttu, joten nähtäväksi jää päästäänkö starttaamaan lähtöviivalta. Kilpailut eivät kuitenkaan ole meille se päätavoite vaan nautitaan monenlaisista touhuista koirien kanssa.

 

JÄLKILIINA

Jälkiliina on pituudeltaan yleensä 10m-15m. Toisessa päässä on lukko ja liinassa ei yleensä ole lenkkiä, vaan se on kauttaaltaan suora. Tarkoituksena on, että mikäli koira on liinan kanssa irti, niin toinen pää ei takerru mihinkään kiinni. Liinassa on hyvä pito, mutta halutessaan toiseen päähän voi solmia itse lenkin. Tällöin koiraa ei kannata päästää liinan kanssa irti!

Ajattelin aloittaa koirille ihan omaksi huviksi jäljen seuraamista keväälle ja syksylle. Niille hetkille, kun ei voida kelin vuoksi ajaa. Näin koiralle tulee vähän uutta tekemistä muun kevyen arkiliikunnan vierelle. Toki jos koirat ihan vallan siitä innostuvat, niin voisi vakavemminkin sitä kokeilla. Mutta liina on ollut nyt suuressa roolissa Sagan opetuksessa sekä isommilla kuormanveto-treeneissä.

Valjakossa työskennellään ”kaukana” omistajasta ja koiran pitää pystyä tekemään päätöksiä ilman omistajan turvaa vierellä. Saga on päässyt kulkemaan metsässä ja pelloilla pitkän, 10m liinan kanssa. Saga on opetellut tottelemaan käskyjä kaukaa ja menemään käskyllä haluttuun suuntaan. Myös itsevarmuutta on harjoiteltu liinan kanssa, ja välillä olenkin antanut Sagan itse hakea soveltuvin reitti kulkea ja tekemään itsenäisiä päätöksiä. Saga onkin ollut oikein hieno pieni vetokoira ja mennyt usemman matkan ihan yksin kärjessä, isojen ollessa sen takana. Tämä vaatiikin koiralta itsevarmuutta, kun vierellä ei ole kaveria jakamassa vastuuta. Tähänkin vaikuttaa varmasti moni asia, mutta liinan kanssa opetetuista asioista on ollut varmasti hyötyä! Ja vaikka ei olisi tarpeen mikään opetushetki, niin onhan koiralla enemmän vapautta kulkea pitkässä liinassa kuin lyhyessä remmissä.

Liinassa koira pääsee hallitusti kauas omistajasta. Näin on helppo opettaa koiralle käskyjä etäältä.

 

Ja siitä vapaudesta. Tämähän on oiva väline opettaa koiralle luoksetuloa! 10m taikka jopa 15m päässä oleva koira kokee vapaudenhurmaa, mutta mikäli käskyt menevät kuin kuuroille korville, niin liinalla saa helposti koiraa muistutettua. Välilllä kun tuntuu, että korvat ovat vain koristeena…

Vapaudesta puheenollen! Meillä valmistui koirille juoksutarha häkkien yhteyteen ja voi sitä riemua, kun saadaan juosta irti monta kertaa päivässä! Sagalla ja Moskulla on aina hyvät leikit ja isä onkin välillä ”hätää kärsimässä” tyttönsä käsittelyssä.

 

Saga on opetellut myös yksinoloa johtokoirana ja hienosti siellä toimiikin.

 

KUORMANVETO

Alkuvuodesta päästiin käymään yhdessä kokeessa, nimittäin kuormanveto-kokeessa. Koe on omiaan Alaskanmalamuuteille, sitähän ne ovat tehneet alunperinkin. Alaskanmalamuuttihan on alunperin ollut käytössä kuormanvedossa eikä se ole nopea valjakkokoira. Meillä jäi treenaaminen monesta syystä todella vähälle koirien kanssa ennen kisoja. Kotona koirat vetivät pihassa painoja ja liina olikin kiinni painossa, jotta koirat eivät vetäneet sitä vahingossa päällensä. Mutta itse pystyin kuitenkin olemaan kaukana koirista, niinkuin kokeessakin. Mutta koska oltiin jo ilmottauduttu, niin lähdettiin virallisesti treenaamaan. Laji kun oli uusi niin koirille kuin omistajallekin. Tulosta ei kokeesta saatu kummallekkaan, mutta kokemusta senkin edestä. Saga ei päässyt kisaamaan, koska kuormanvetoa ei saa harrastaa liian nuorella koiralla ja kokeen ikärajakin on 24kk.

Kuormanvedossa koiran tulee vetää yksin omaan painoonsa nähden laskettu määrä 10m eteenpäin. Suoritukseen on annettu aikaa enimmäismäärä, minkä puitteissa koiran pitäisi suoriutua. Jos koira liikuttaa rekeä eteenpäin minuutin kuluttua lähtökäskystä, niin aikaa on 3 minuuttia. Jos reki ei liiku tai liikkuu sivuttain, niin koe päättyy minuutin jälkeen. Aloituspainon liikkeellelähtö aika on vähemmän, 30s. Koe onkin vaativa koiran itsetunnolle, koska alussa paino saattaa tuntua yhdellä koiralla paljolta ja koiran tulee luottaa itseensä, jotta se saa painon liikkeelle. Myös luotto koiran ja ohjaajan välillä auttaa suoriutumisessa isompien painojen kanssa. Koetilanne on myös erilainen: alue on aidattu, tuntemattomia ihmisiä seisoo hiljaa ympärillä ja painoa tulee vetää kohti ”ei mitään”. Koiralla ei siis saa olla mitään edessä houkuttimena. Ja malamuutin kanssahan saattaa myös käydä niin, että just nyt ei satu huvittamaan veto, ei niin yhtään.

Inka kummasteli koetilannetta kokeessa eikä vetänyt aloituspainoa. Koe siis päättyi Inkan kohdalla ennen kuin ehti edes alkaa. Treenin kanssa koiran varmuus tilanteeseen lisääntyy. Kuva: Kari Immonen

 

Kuormanvedossa voidaan saavuttaa valionarvo eli FI KVVA. Valioitumiseen vaaditaan kahdelta eri kaudelta 3 hyväksyttyä tulosta, vaativuudeltaan vähintään kaksi kakkostulosta ja yksi ykköstulos taikka kaksi ykköstulosta ja yksi kakkostulos. Mitäs nämä tulokset nyt sitten ovatkaan?

Kisoissa ensimmäisenä punnitaan koira. Painot ilmoitetaan 0,5kg tarkkuudella. Hyväksyttyyn KVK3- tulokseen vaaditaan vedettäväksi väh. 5 x koiran omapaino, KVK2- tulokseen väh. 9 x omapaino ja parhaimpaan, KVK1- tulokseen, koiran tulee vetää väh.15 kertaa oma painonsa. Tällöin siis vedettävät painot ovat koirakohtaisia ja kaikille tasavertaisia. Kisoissa sovitaan ensimmäisenä kisaajien kesken yhteinen lähtöpaino, joka on suhteessa muihin painoihin kevyt. Tämän painon vetävät (tai koittavat) jokainen koira. Sen jälkeen rekeen laitetaan lisää painoja kisaajien mieltymysten mukaan. Painoa ei enää kuitenkaan oteta pois. Oman koiran voi ilmoittaa tietylle painolle ja muita ei välttämättä tule vetämään samaa painoa. Listasta voi katsoa oman koiran painokertoimet hyväksyttyihin tuloksiin. Koira saa vetää niin monta vetoa kuin haluaa, mutta voimia toki kannattaa säästää mikäli mielii korkeampia tuloksia. Jos koira ei saa suoritusta tehtyä, niin sen osalta koe loppuu. Mosku painoa kokeessa 35kg, joten hyväksytyt painokertoimet olisivat menneet näin:

1.tulos = 35kg x 15 eli 525kg

2.tulos = 35kg x 9 eli 315kg

3.tulos = 35kg x 5 eli 175kg

Mosku veti kokeessa aloituspainon, mutta seuraava paino ei liikkunut tarvittua määrää. Kokeessa koiralla on päällä kuormanvetovaljaat, missä vetopiste on alempana ja veto kohdistuu tasaisesti kapulan ansiosta. Tämä on tärkeää, kun koiralla on yksin vedettävä isompia painoja. Valjaat voidaan myös säätää tarkoitin vastaamaan koiran omia mittoja, joten istuvuus on hyvä. Kokeessa vedettävä paino näkyy aina reen edessä. Kuva: Kari Immonen

 

Tänä talvena ollaan myös nautittu lumikenkäilystä lähimaastossa! Koirilla onkin hangessa tekemistä päästä eteenpäin, koska välillä lunta on aika paljon. Lumi on vielä pehmeää, joten siellä pystyi huoletta mönkiä eteenpäin. Erilaista treeniä koirille ja lumessa kulkiessa pääseekin nauttimaan metsästä/luonnosta muutenkin kuin tallattuja polkuja pitkin. Lumikenkäilyssä kannattaa olla sauvat mukana, koska välillä maastossa tarvitsee ottaa tukea. Ainakin silloin jos sattuu kaatumaan syvässä lumessa! Tästäkin on itsellä kokemusta. Koirista ainakin näyttää olevan kivaa naureskella kömpelölle emännälle.  Koirathan kulkee lumikenkäilyssä hyvin mukana, kun itsellä on päällä vetovyö ja koirilla valjaat, jottei remmi sotkeennu jalkoihin. Meillä käytössä on Hurtta Weekend Warrior Eco-valjaat.

Muuttiaura liikkeellä!

 

Nyt on ollut myös kiva huomata, että monelle paikkakunnalle on tullut koirahiihtolatuja! Itsellähän katoaa tasapaino heti, kun sukset kiinnitetään monoihin. Saatikaan että edessä olisi vetokoira vetämässä. Mutta ne ketkä harrastaa hiihtoa koiran kanssa, niin kannattaa katsoa oman paikkakunnan ja lähitienoon tilanne latujen suhteen. Taivalkoskella yhdellä ladulla saa mennä myös reellä. Mentiinkin käymään päiväreissulla siellä, koska muualla ei pääse ajamaan huolletuilla urilla kuin kisoissa. Myös vaihteleva maasto houkutti, koska meilläpäin treenimaastot on tosi tasaisia. Taivalkoskella päästiinkin nauttimaan ylä- ja alamäistä ja koirilla sekä kuskilla oli kivaa! Matkalla oli myös laavu, jolle pysähdyttiin paistamaan makkaraa ja juomaan kaakaota. Tai oltaisiin juotu ellei kannu olisi kaatunut nuotioon… Reitti olikin kiva, joten päätettiin jo paikanpäällä, että tänne pitää tulla uudestaan. Reitin mitta on 8-9km ja senhän voi mennä ympäri niin monta kertaa kuin haluaa.

Uralla reen ja koirien oli kuljettava vasenta laitaa, jotta perinteisen tyylin hiihtäjät mahtuvat hyvin oikealle.

 

Saga tauolla laavun vieressä.

 

Ennen kotimatkaa valkuainen leikki vielä kukkulankuningasta! Vai kuningatarta?

 

Omissa maastoissa ollaan saatu myös alkuvuodesta nauttia talvikeleistä. Saga saa oppia kokeneemmalta Inkalta, että liinat pitää olla suorina pysähdyksissä eikä saa pyöriä missä sattuu.

 

Tytöt selkeästi juonivat jotain konnankoukkuja kuskin varalle. Oppi sekä hyvässä että pahassa!

 

Ja jälkiliinan nappaat kätevästi mukaan täältä:

https://www.koiravaruste.fi/jalkiliinat