Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

Koiran ensiapukaappi (joko teiltä löytyy?)

Kevät etenee ja sen myötä ainakin kyykäärmeet ja punkit ovat heräilleet. Siitäpä jostain syystä juolahti mieleen, että kuinkahan monella koiraihmisellä on kotona oma ensiaputarvike- ja lääkekaappi myös noille nelijalkaisille kavereille? Jos sellaista ei vielä ole, niin nyt voisi olla hyvä aika tehdä asiaan päivitys! Koirien kanssa eläessä kun sattuu ja tapahtuu, eikä onnettomuus katso aina aikaa tai paikkaa. Vakavammissa tapauksissa ensisijainen osoite on tietenkin eläinlääkäri eikä lääkekaappi, mutta aina eläinlääkäriinkään ei ole mahdollista päästä sillä samalla sekunnilla, joten jonkinlainen kokoelma ensiaputarvikkeita olisi ihan hyvä olla olemassa kaiken varalle. Jotkut pienemmät haaverit on myös mahdollista hoitaa ihan kotikonstein, joten tästäkin syystä on hyvä jos kotoa löytyy ainakin tietyt perusvälineet valmiiksi.

Ensiaputarvikkeet voi hankkia kaikki erikseen, mutta koirille myydään myös valmiita ensiapupakkauksia, joissa on mukana joitain perustarvikkeita. Koiravarusteen valikoimista löytyy muutama erilainen vaihtoehto: Trixie-ensiapupakkaus ja Koiran ensiapupakkaus. Valmista ensiapupakkausta voi ja kannattaa sitten täydentää tarpeiden mukaan. Pakkaus on myös ihan kätevä esimerkiksi reissatessa, jolloin koiran ensiaputarvikkeet saa pakattua tiiviisti yhteen paikkaan.

Mitä löytyy omien koirieni ensiaputarvikkeista?

  • sidetarpeita: haavataitoksia, sideharsoa, kipsinalusvanua, itseensäliimautuvaa sidettä, ihoteippiä
  • kirvelemätöntä ihopuhdistetta (esim. Septidin tai Betadine)
  • pienet sakset, karvanleikkuria ei löydy vielä, mutta se olisi hankintalistalla
  • haavavoide (esim. Vetramil)
  • pinsetit
  • suojatossuja
  • suojakauluri
  • kertakäyttöhanskoja
  • silmähuuhdetta
  • verenvuotoa tyrehdyttävä pulveri (Sure Clot)
  • punkkipihdit/lasso
  • kylmägeelipakkaus (säilytetään pakastimessa)
  • eri kokoisia ruiskuja (esim. lääkkeiden annostelua tai ihorikkeymien huuhtelua varten)
  • kuumemittari
  • kuonokoppa

Näillä tarvikkeilla ainakin meidän lauma on pärjännyt aika pitkälle, mutta tarpeen mukaan teen päivityksiä! Lisäksi meiltä löytyy erillinen ”lääkekaappi” koirille, mutta sen sisällöstä lisää myöhemmin blogitekstissä.

Löytyykö teidän koirien ensiaputarvikkeista vielä jotain muuta hyödyllistä?

Apumies-Anterot avustaa ensiaputarvikkeiden ja lääkelaatikon inventaariossa

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, mihin noita ensiaputarvikkeita voi tarvita:

Pienet haavat, nirhaumat tai muut ihorikkeymät hoidetaan yleensä niin, että tarvittaessa lyhennetään karvat vaurioalueelta ja sen ympäriltä joko saksilla tai karvanleikkurilla. Tämän jälkeen alue huuhdotaan vedellä ja/tai puhdistetaan ihopuhdisteella. Puhdistuksen jälkeen alueelle voi levittää Vetramil-voidetta tai jos se tihkuttaa pieniä määriä verta, voi sen tilapäisesti suojata teippaamalla päälle haavataitoksen. Suojalapuissa sun muissa kannattaa kuitenkin varoa sitä, ettei alue ala hautumaan, eli suoja pitää vaihtaa uuteen riittävän usein ja se kannattaa jättää pois mahdollisimman pian. Jos koira on vaurioalueesta tippaakaan kiinnostunut (= yrittää nuoleskella sitä), niin suojakauluri päähän! Mikäli vamma ei lähde selvästi paranemaan kotihoidolla muutamissa päivissä tai se näyttää tulehtumisen merkkejä (paha haju, turvotus, punoitus, märkäeritys, kosketusarkuus), on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Toisten koirien tai muiden eläinten aiheuttamat puremavammat voivat olla syviä ja tulehtua herkästi, joten sellaiset kannattaa yleensä aina käydä näyttämässä eläinlääkärissä. Samoin muut isot, syvät ja/tai voimakkaasti verta vuotavat haavat kuuluvat aina eläinlääkärin hoidettavaksi, koska ne voivat vaatia esimerkiksi tikkausta ja koira puolestaan saattaa tarvita tilanteen vakavuudesta riippuen muuta tukihoitoa, kuten nesteytystä.

Leikkiessäkin saattaa joskus hammas vahingossa kolahtaa…

Mikäli haavan on aiheuttanut jokin vierasesine, esimerkiksi pieni tikku, voi sen koittaa varovasti poistaa haavasta pinsettien avulla, mikäli vierasesine on nähtävissä ja koira suostuu toimenpiteeseen ilman rauhoitusta. Vierasesine voi ihon alle jäädessään aiheuttaa esimerkiksi paiseen, joten mikäli sitä ei saada kokonaan nypättyä pois kotikonstein tai se on ihon alla näkymättömissä, kannattaa suunnata eläinlääkäriin. Ensiapuna alueen voi kuitenkin huuhdella, puhdistaa ja suojata, sekä estää koiraa aiheuttamasta alueelle lisävammaa laittamalla sille suojakaulurin päähän. Isommat vierasesineet on syytä jättää eläinlääkärin poistettavaksi. Olen itse nähnyt esimerkiksi terävän ja paksuhkon oksanpätkän menneen metsästyskoiran nivustaipeesta sisään – sellaista jos lähtee omatoimisesti poistamaan, niin saattaa aiheuttaa koiralle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jos haavauma tai muu ongelma on tassun alueella, kannattaa alue ulkoillessa suojata veden- ja lianpitävällä suojatossulla. Suojaaminen on tärkeää myös kynsivaurioissa, jotka vaativat usein eläinlääkärin hoitoa. Tyveen asti tai lähelle sitä haljennut kynsi täytyy yleensä ”kuoria” eli kynnen kova sarveisosa poistetaan nukutuksessa, jotta kynnen alue pääsee kunnolla paranemaan ja uusi kynsi kasvamaan tilalle normaalisti. Kynsivaurioissa on olemassa kynsivallin- ja jopa luutulehduksen riski, joten tästäkin syystä käynti eläinlääkärillä on paikallaan, jotta voidaan arvioida esimerkiksi antibioottilääkityksen tarve.

Mörkö tassusidemallina

Kynsivaurioissa ja muissakin tassun alueen vammoissa tassua täytyy usein alkuvaiheessa suojata tassusiteellä. Siksi tassusiteen teko kannattaa opetella ja samalla totuttaa omaa koiraansa siteen laittamiseen.

Tassusiteen teon yksityiskohdat saattavat hieman vaihdella riippuen tekijästä, mutta pääpiirteittäin homma menee näin:

  1. Hoidettava alue (esim. haava tai kuorittu kynsi) puhdistetaan ja kuivataan, jonka jälkeen sen päälle laitetaan haavataitos (muuten vanu voi tarttua ikävästi kiinni).
  2. Koiran varpaiden ja anturoiden väleihin laitetaan vanua hiertymien ehkäisemiseksi. Muista suojata myös kannusvarvas eli ”peukalo”.
  3. Tassun ympäri kieritetään kipsinalusvanua (tai normaalia vanua, jos kipsinalusvanua ei ole saatavilla). Tämä pitää paketin ilmavampana ja ehkäisee siteen päällimmäisiä kerroksia hiertämästä.
  4. Sen jälkeen tassun ympäri voi laittaa kerroksen joustavaa sideharsoa, mutta itse en ole tätä yleensä laittanut, kun paketti pysyy kasassa ilmankin.
  5. Päällimäiseksi kieritetään itseensäkiinnittyvää tukisidettä napakasti, mutta ei liian kireästi!
  6. Tassuside ei saa kastua, joten ulkoillessa sen päällä käytetään esimerkiksi suojatossua.
  7. Jos side kuitenkin pääsee kastumaan, on se viipymättä vaihdettava!
  8. Vaihtovälien suhteen noudata eläinlääkärin ohjeita. Nyrkkisääntönä on, että yleensä tassuside vaihdetaan päivittäin hoidettavan alueen puhdistamiseksi, paranemisen seuraamiseksi ja tassusiteen mahdollisesti aiheuttamien vaurioiden – esim. hautuminen tai hiertymät – havaitsemiseksi ja ehkäisemiseksi.

Katso ohjeet tassusiteen tekoon alla olevalta videolta!

Lievän hotspotin eli pinnallisen kostean ihotulehduksenkin voi yrittää hoitaa kotikonstein: hotspotin ympäriltä ajetaan karvat mahdollisimman lyhyeksi ja sen verran isolta alueelta, että hotspotin reunoilta näkyy reilu kaistale tervettä ihoa. Aluetta voi puhdistaa 1-2 kertaa vuorokaudessa esim. laimennetulla Betadinella (tai jos alue on kovin arka, niin puhdistukseen kannattaa mieluummin käyttää jotain suihkutettavaa valmistetta). Kostealle ihotulehdusalueelle ei yleensä suositella kovin voidemaisia hoitotuotteita, koska ne saattavat estää ihoa hengittämästä ja hautoa kosteutta allaan, jolloin paraneminen hidastuu. Kauluria käytetään tarvittaessa, jotta koira ei pääse nuolemaan tai raapimaan ihotulehdusaluetta. Hotspoteista kirjoitin tarkemmin viime kesän postauksessa Coolisti kesällä.

Silmähuuhde on ensiaputarvikkeissa mukana siltä varalta, että jollain koirista ilmenee yllättäen silmäoireita (siristely, silmävuoto). Ensiapuna huuhdon silmän esim. vierasesineiden (hiekka, pöly, kasvinosat tms.) varalta ja mikäli oireilu jatkuu, varaan ajan eläinlääkäriin.

Sure Clot eli verenvuotoa tyrehdyttävä pulveri on käytännöllinen tuote, jos vahingossa koiran kynsiä leikatessa napsaiseekin liikaa ja osuu kynnen ytimeen eli ns. verikynteen. Ytimessä on verisuonia ja hermotusta, joten siihen osuminen käy koiralle yleensä kipeää ja siksi sitä on ihan suositeltavaa välttää. Vahinkoja kuitenkin sattuu (varsinkin Jedin #!¤#%! pikimustien kynsien kanssa), mutta silloin ei pidä itse säikähtää ja panikoitua, koska se on melkoisen varma tapa saada koirakin panikoitumaan – ja mahdollisesti pelkäämään kynsienleikkausta lopun ikäänsä. Vaikka verikynteen leikkaaminen sattuu, se ei kuitenkaan ole koiralle kuolemaksi. Siksi oma toimintatapani on, että jos vahingossa osun verikynteen, leikkaan yleensä kynnet ensin rauhassa loppuun ja ryhdyn vasta sitten tyrehdyttämään vuotoa jos se on tarpeen. Joskus vuoto saattaa tyrehtyä itsestäänkin siinä ajassa, kun saan kynsienleikkuun loppuun. Ja joskus huomaan vasta jälkikäteen, että tuli jostain kynnestä leikattua liikaa, kun lattialla on siellä täällä pieniä veriviiruja…

Jos Sure Clottia ei ole ehtinyt koiransa ensiaputarvikkeiden joukkoon hommaamaan, niin samaan tarkoitukseen melko hyvin sopiva ”köyhän koiramiehen/naisen ratkaisu” on perunajauho. Tai joskus voi auttaa sekin, että vuotavaa kynttä painaa jonkin aikaa jääpalalla (kylmä supistaa verisuonia).

Kylmägeelipakkauksen olen hommannut meille vahingosta viisastuneena. Kylmä toimii ensiapuna joissain lihasvammoissa, esimerkiksi venähdyksissä ja revähdyksissä, ja niitähän saattaa sattua mille koiralle vaan: joku liukastuu jäällä, joku astuu kuoppaan, joku törmää puuhun tai kolaroi koirakaverin kanssa, joku vetää voltin agilityputkessa, joku juoksee jääkaapille ja vauhdin hurmassa lähteekin liukkaalla lattialla jalat alta jne. Venähdyksissä ja revähdyksissä nopeasti aloitettu kylmähoito parantaa yleensä ennustetta ja nopeuttaa toipumista. Kylmää annetaan ensimmäisen vuorokauden aikana vaurioalueelle useita minuutteja kerrallaan, ja tätä toistetaan useita kertoja päivässä. Varsinkin vähäturkkisella tai karvattomalla eläimellä kylmägeelipussin ja ihon väliin kannattaa laittaa jokin kangas estämään kylmettymistä.

Lihasvamman oireet riippuvat vamman vakavuudesta ja sijainnista, mutta yleensä siihen liittyy esim. ontumista, turvotusta vaurioituneen lihaksen alueella ja kipua. Vaurioalueella voi myös näkyä ”mustelmaa” (sinertävänpunertava alue ihossa), mutta tätä voi paksuturkkisella koiralla olla vaikea havaita. Eläinlääkäriin on syytä suunnata mahdollisimman nopeasti jos ontuma on voimakasta, koira on kovin kipeä, joku kohta esim. jalasta on voimakkaasti turvonnut tai lihaksen alueella näkyy selkeä kuoppa tai kohouma (joskus lihasvammat voivat vaatia kirurgista korjausta ja silloin nopea hoitoonpääsy on valttia).

Kuumemittari on hyvä olla olemassa samasta syystä kuin ihmisilläkin: koiran lämmönseurantaa varten. Terveen koiran normaalilämpö on suunnilleen 38.5 astetta, mutta vaihtelua on hieman molempiin suuntiin (n. 37.5-39.2 asteen välillä). Siksi oman koiran normaalilämpö kannattaa tarkistaa sen ollessa terveenä, jotta mahdolliset muutokset on helpompi havaita ajoissa. Koiran ruumiinlämpö mitataan peräsuolesta, joten siksi sille kannattaa hommata oma (digitaalinen) kuumemittari, joka puhdistetaan hyvin aina käytön jälkeen – ja pidetään erillään ihmisten kuumemittarista. Nopeus on eläimen kuumemittarille hyvä ominaisuus, koska harva viihtyy kuumemittari ahterissa kovin pitkiä aikoja…

Mittarin kärkeen on hyvä laittaa jotain liukastetta (esim. vaseliinia tai muuta voidetta), jotta se ei tunnu koirasta niin epämiellyttävältä. Mittari työnnetään koiran peräsuoleen, koiran koosta riippuen suunnilleen 1-2 sentin syvyyteen. Mittari olisi hyvä saada peräsuolen limakalvoa vasten, joten sitä kannattaa kevyesti kääntää jommalle kummalle sivulle. Mittari antaa todennäköisesti virheellisen tuloksen, jos se työnnetään ulostemassan sisään. Virhetuloksen varalta lämpö on hyvä varmuuden vuoksi mitata muutaman kerran putkeen.

Koiran ruumiinlämpö kannattaa tarkistaa, jos epäillään esimerkiksi lämpöhalvausta, kylmettymistä tai jos koiran yleisvoinnissa tapahtuu muutoksia (esim. vaisuus, huonovointisuus). Eläinlääkäriin soitettaessa saatetaan kysyä, että onko koiralta mitattu lämpö, joten tämä on hyvä olla esitietona. Koiran kirsun tai tassujen lämpötilasta ei voi päätellä sitä, onko koiralla kuumetta vai ei, vaikka näinkin joskus kuulee väitettävän.

Omien koirieni normaalilämmöt ovat: Haamulla 38.5-38.6, Mörköllä 37.9-38.0 ja Jedillä 38.0-38.2.

Kuonokoppa kalskahtaa sanana joidenkin koiraihmisten korvaan negatiivisesti, mutta ihan turhaa. Se on oikeasti hyvä apuväline sellaisissa toimenpiteissä, joissa koira saattaa kokea tarpeelliseksi käyttää hampaitaan. Puremiskynnys on eri koirilla erilainen, mutta kilttikin koira saattaa purra itsepuolustukseksi, jos se on esimerkiksi kovin kipeä tai siihen sattuu yllättäen. Kuonokopan avulla omistaja saa varmuutta hoitotoimenpiteiden suorittamiseen tai ensiavun antamiseen, kun tietää, ettei koira pysty puremaan, ja näin ollen tilanne voi olla myös koiralle helpompi ja hommat saadaan suoritettua nopeammin ilman turhaa tappelua.

Koiran hoitomyönteisyyttä erilaisiin toimenpiteisiin voi ja kannattaa harjoitella ennalta, mutta kaikkiin tilanteisiin on vain yksinkertaisesti mahdotonta varautua, joten siksi kuonokoppa on hyvä olla olemassa kaiken varalle (toki sen käyttöä olisi hyvä harjoitella koiran kanssa positiivisin menetelmin ennakkoon). Hätätapauksessa koiralle voi tehdä kuonositeen myös esimerkiksi sideharsosta tai vaikka huivista tai vyöstä, mutta nämä eivät välttämättä estä puremaa niin hyvin kuin kuonokoppa. Sellaista kuonokoppaa tai kuonosidettä, joka estää koiraa täysin avaamasta suutaan, ei saa käyttää, mikäli koiran suusta valuu eritteitä, kuten verta, oksennusta tai kuolaa (tukehtumisvaara).

Kuonokoppakopla

EA-tarvikkeiden lisäksi pidän kotona koirien ”lääkekaappia”, josta löytyy yleensä:

  • parafiiniöljyä (ensiapu pahassa ummetuksessa tai vierasesine-epäilyssä. Apteekista ilman reseptiä)
  • 3% vetyperoksidia (koiran oksennuttamiseen. Apteekista ilman reseptiä)
  • lääkehiiltä (ensiapu monissa myrkytysepäilyissä. Apteekista ilman reseptiä)
  • sokeria tai hunajaa (xylitolimyrkytyksen ensiapu oksennuttamisen jälkeen. Ruokakaupasta)
  • ripulinhoitovalmistetta mahavaivojen varalta (esim. Canikur, Canius, annetaan pakkauksen ohjeen mukaan. Saatavilla eläintarvikeliikkeistä, eläinlääkäriasemilta tai apteekista ilman reseptiä)
  • kyytabletteja (äkillisiin allergisiin reaktioihin, esim. ampiaisenpistot. Apteekista ilman reseptiä)
  • koirille tarkoitettua kipulääkettä (eläinten kipulääkkeet ovat reseptilääkkeitä, joten niitä ei yleensä saa ilman käyntiä eläinlääkärissä. Ihmisten kipulääkkeitä ei suositella koirille, jotkut niistä voivat olla jopa hengenvaarallisia!)

Edellä mainitut eivät kaikki ole varsinaisesti lääkkeitä, mutta ne ovat suun kautta annettavia valmisteita, joten siksi ne ovat minulla erillään muista tarvikkeista. Suun kautta annettavien valmisteiden yhteyteen kannattaa myös laittaa annosteluohjeet vaikka erillisellä lapulla, mikäli pakkaus ei suoraan sisällä annosteluohjetta koiralle. Toki nykyään melkein kaikki tieto on suht nopeasti saatavilla netistä, mutta itse koen, että helpommalla pääsee, kun ohjeet ovat valmiina. Silloin ei tarvitse kiireessä lähteä metsästämään luotettavaa nettilähdettä, mikäli esim. eläinlääkäriäkään ei saa samantien kiinni. Itse merkkaan pakkauksiin myös avaamispäivämäärän, jotta muistan päivittää valmisteet silloin tällöin tuoreempiin. Tätä tekstiä varten kävin koirien lääkelaatikkoa läpi ja huomasin, että kyytabletteja ei siellä enää ollutkaan (olen varmaan nakannut ne jonkun siivouksen yhteydessä pois, kun päiväykset ovat menneet niin pitkän aikaa sitten). Pitää siis tehdä reissu apteekkiin!

Mikäli olet epävarma koiran oireiden vakavuudesta, hoidosta/ensiavusta tai jonkin lääkkeen tai muun tuotteen annostelusta, ota aina ensin yhteys eläinlääkäriin!

Parafiiniöljyn annosteluohje: 1-5 ml/kg 1-3 kertaa vuorokaudessa. Parafiiniöljy juotetaan koiralle joko varovasti ruiskulla tai ruuan seassa. Jotkut koirat juovat öljyn myös sellaisenaan suoraan kupista, joten tätäkin voi kokeilla. Parafiiniöljy ei imeydy ruuansulatuskanavassa, joten siksi se sopii yleensä hyvin suoliston ”liukastamiseen”, jolloin mahdollinen ummetusmassa tai vierasesine pääsee paremmin liikkumaan eteenpäin. Jos koiralla on jatkuvasti ummetusta, tulisi taustasyy selvittää (syynä voi olla esim. sopimaton ruokavalio). Parafiiniöljyn lisäksi suositellaan ummetustapauksissa tarjoamaan koiralle runsaasti vettä joko sellaisenaan tai ruuan seassa. Myös kuitupitoinen ruoka ja liikunnan lisääminen voi auttaa. Jos koira oksentaa parafiiniöljyn ulos tai öljy ei kulkeudu suoliston läpi, tulisi viipymättä ottaa yhteys eläinlääkäriin, koska kyseessä voi olla suolitukos.

3% vetyperoksidiliuoksen annosteluohje: 1-2 ml/kg (maksimiannos on 50 ml, vaikka kyseessä olisi kuinka suuri koira tahansa). Jos koira on syönyt jotain haitallista (esim. nielaissut lelun) tai myrkyllistä (esim. tummaa suklaata), on ensiapuna yleensä koiran oksennuttaminen. Tällä pyritään saamaan vierasesine tai suurin osa haitallisesta aineesta mahalaukusta pois ennen kuin se ehtii jatkaa matkaa pidemmälle ruuansulatuskanavaan. Ennen oksennuttamista koiralle on hyvä antaa pieni annos pehmeää ruokaa jos se suostuu syömään. Jos haitallisen aineen syömisestä on kulunut yli kaksi tuntia aikaa, ei oksennuttamisesta todennäköisesti ole enää hyötyä.

Ennen koiran oksennuttamiseen käytettiin ruokasuolaa, mutta sitä ei enää nykyään ensisijaisesti suositella suolamyrkytysvaaran takia. Mikäli vetyperoksidia ei ole saatavilla, voi suolalla oksennuttamista kokeilla kerran: n. teelusikalliseen suolaa laitetaan muutamia tippoja vettä ja pyöritellään suolasta pallo. Suolapallo työnnetään koiran suuhun mahdollisimman syvälle kielen takaosan päälle, jotta koira nielaisee sen. Annostelua ei saa toistaa riippumatta siitä, oksentaako koira vai ei!

Koiraa EI SAA oksennuttaa, mikäli se on syönyt jotain, mikä voi ylöstullessaan vaurioittaa ruokatorvea, nielua tai suun aluetta. Tällaisia ovat esimerkiksi syövyttävät aineet (esim. vahvat hapot tai emäkset) tai hiilivedyt (bensiini, öljy). Oksennuttaa ei myöskään saa sekavaa, kouristelevaa tai tajutonta koiraa.

”En syönyt, silppusin vaan!”

Lääkehiilirakeiden (CarboMix) annosteluohje: 1-4 g/kg veteen sekoitettuna (1 grammaa kohti voi laittaa n. 5-10ml vettä). Veteen sekoitettu lääkehiili annetaan koiralle ruiskulla varovasti suoraan suuhun tai esim. purkkiruuan seassa. Annostelun voi toistaa 4-6 tunnin välein. Lääkehiilen tarkoitus on estää myrkyllisten aineiden imeytymistä.

Jos koira on syönyt jotain terävää (esim. kepin paloja tai pirstoutuvia luita) voi sille antaa ensiavuksi purkkiparsaa. Parsan kuidut voivat kietoutua terävien vierasesineiden ympärille ja siten auttaa niitä kulkeutumaan suoliston läpi pienemmin vaurioin.

Kyytablettien annosteluohje: 1 tabletti per 10kg (max. 3 tablettia per koira). Kyytablettien vaikuttava aine on kortisoni, jota käytetään allergisten reaktioiden ensiapuna. Nimestään huolimatta kyytabletteja ei enää suositella koirille ensiavuksi kyynpuremissa, vaan silloin pitäisi aina ensisijaisesti päästä eläinlääkäriin mahdollisimman nopeasti! Poikkeuksen tekee tilanne, jossa purema uhkaa ahtauttaa koiran hengitysteitä. Silloinkin kyytabletit annetaan vain, mikäli niitä on valmiiksi mukana, eli tablettien hankkiminen ei hidasta eläinlääkäriin pääsyä. Pureman saanut koira pyritään pitämään mahdollisuuksien mukaan rauhallisena ja liikkumattomana, jotta myrkyn leviäminen hidastuisi. Tietenkin kyynpuremat sattuvat yleensä metsässä tai muuten syrjäisessä paikassa, josta täytyy tavalla tai toisella päästä pois… Koira kannetaan sylissä tai hartioilla, jos se vain koiran koon puolesta on mahdollista. Isompi koira talutetaan pois metsästä rauhallisesti.

Eläinlääkärissä koira saa yleensä kyynpureman jälkeen tukihoidoksi nesteytystä ja sopivaa kipulääkettä suonensisäisesti. Hoidon tarkoituksena on säästää koiran sisäelimiä (ensisijaisesti munuaisia) kyynmyrkyn aiheuttamilta vaurioilta, hoitaa yleisvointia ja lääkitä kipua. Joillain klinikoilla on myös olemassa kyynmyrkyn vasta-ainetta. Valmiste on kallis ja sen käyttöön liittyy omat riskinsä, mutta joissain tapauksissa se voi kuitenkin olla ainoa keino pelastaa koiran henki.

Vaikka kyytabletteja ei kyynpuremissa käytettäisikään, niitä on silti hyvä olla olemassa muiden allergisten reaktioiden varalta. Esimerkiksi joidenkin hyönteisten – kuten ampiaisten, hyttysten tai mäkäräisten – pistot tai puremat saattavat tehdä koirankin olon varsin tuskalliseksi ja silloin kyytabletin kortisoni saattaa tuoda helpotusta pahimpaan kutinaan. Joskus koirilla tavataan mystisiä pään alueen ja kuonon turpoamisia, joiden aiheuttajaa voidaan vain arvailla, mutta jonkinlainen allerginen reaktio on kyseessä. Jos koiran yleisvointi on normaali (eikä ole syytä epäillä aiheuttajaksi kyynpuremaa), voi ensiavuksi kokeilla kyytablettia. Mikäli oireilu voimistuu tai koiran olo muuttuu tukalaksi tai sen hengitys vaikeutuu, on syytä suunnata nopeasti eläinlääkäriin.

Jedilläkin on kokemusta pään turpoamisesta jonkin allergisen reaktion seurauksena. Syy jäi mysteeriksi ja meillä turvotus onneksi laski ihan omia aikojaan muutaman tunnin kuluessa!

Mitä muuta?

Hätätilanteiden varalta puhelimeen kannattaa tallentaa oman alueen päivystävän eläinlääkärin numero (tai numerot, mikäli alueella on useampia päivystäviä klinikoita). Ja jos koirien kanssa lähtee reissuun, niin ei ole yhtään pöllömpi idea jo etukäteen selvittää matkapaikan eläinlääkäritilanne/tarjonta ja ottaa numerot talteen. Että jos sitten käykin huono tuuri ja koiralle sattuu jotain vieraalla paikkakunnalla, niin ei tarvitse pikkupaniikissa lähteä netistä kaivamaan eläinlääkäreiden yhteystietoja.

LÄHTEET:

  • Koiran uusi kotilääkäri -kirja (kirjoittaja ell Sari Haikka)
  • eri eläinlääkäriasemien internet-sivut
  • eläintenhoitajaopintojen, työkokemuksen ja omien koirien kanssa kerätty tieto