Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

Kynnenleikkaus hermoja raastamatta

Koiran kynsien leikkaaminen saa monen omistajan hieromaan tuskaisena päätään. Koira ei suostu pysymään aloillaan, ja varovaisuudesta huolimatta melkein joka kerta tulee tärskäytettyä jonkin kynnen ytimeen. Sitten vuotaa verta ja koira pelkää seuraavalla kerralla enemmän. Olen koonnut muutaman vinkin, jotka ovat ainakin Niehkun kanssa helpottaneet kynsien leikkaamista merkittävästi.

Kuinka tietää, mistä kohtaa kynsi tulee leikata?

Aloitan yksinkertaisimmalla asialla, eli kuinka oppia leikkaamaan kynsi oikein. Varmaankin yleisin syy sille, miksi monet leikkaavat kynttä liian pitkälle on se, ettei osata tunnistaa ytimen sijaintia. Kynnen ydin sisältää hermoja ja verisuonia, ja siihen osuminen on koiralle kivuliasta sekä aiheuttaa verenvuotoa. Vaaleakyntisillä koirilla ytimen sijainnin yleensä näkee kynnen läpi, mutta mustakyntisillä koirilla ytimen tunnistaminen on vaikeampaa. Toinen syy sille, miksi kynnenleikkuussa usein epäonnistutaan, on kynnen katsominen yläpuolelta tai sivusta. Ytimen näkee parhaiten – ja mustakyntisillä koirilla ainoastaan – kynnen alapuolelta. Ala siis katsella kynsiä tassunpohjien puolelta. Tämä tapahtuu helpoiten asettamalla koira selälleen maahan omien jalkojen väliin. Jos koira ei suostu olemaan selällään, onnistuu leikkaaminen myös koiran istuessa – kunhan koira vain antaa nostaa tassun niin ylös, että näet kunnolla kynsien alapuolelle.

Alla oleviin kuviin olen havainnollistanut, miltä ydin mustassa kynnessä näyttää. Jos katsoo 1. kuvaa, erottuu leikattavaksi kelpaava kynnen osa tasaisen mustana, parin millin pituisena alueena. Heti tuon tasaisen mustan alueen alapuolella näkyy vaalea ura ja/tai rosoisempaa aluetta. Tuosta vaaleasta urasta/reunasta alkaa kynnen ydin. (Kuvassa 2 ytimen sijainti merkattu ympyröillä.) Kuvaan 3 olen vetänyt viivat niihin kohtiin, joista kynsi tulisi leikata. Leikattavaa ei siis todellakaan ole paljon, vain noin 2 mm. Kannuskynsissä on yleensä hieman enemmän leikkausvaraa, kun ne eivät kulu samoin kuin muut kynnet. Niidenkin kanssa kuitenkin kannattaa muistaa säilyttää maltti, sillä myös ne on helppo leikata liian syvältä.

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

 

Valmis!

Kolmas tyypillinen virhe on, että kynnet leikataan harvakseltaan ja sitten yritetäänkin leikata kerralla vähän enemmän. Mutta mitä pitempään kynsien antaa kasvaa, sitä pitemmälle myös kynnen ydin kasvaa. Se taas tarkoittaa sitä, että kynsiä ei voi kerralla lyhentää kovin paljon ja ne ovat leikkaamisenkin jälkeen edelleen pitkät. Koiran kynnet pitäisi leikata noin kahden viikon välein. Tiheä leikkausväli saa ytimen vetäytymään ja siten kynnet saa myös pidettyä lyhyinä.

Oikeanlaiset sakset

Merkittävä asia kynnenleikkuun onnistumiselle on lisäksi hyvät sakset. Eron hyvien ja huonojen saksien välillä tuntee heti jo ensimmäisestä kynnestä alkaen. Jos kahvat aukeavat liian leveiksi ja sakset ovat liian tylsät, on kynsien leikkaaminen kymmenen kertaa vaikeampaa, sillä silloin kynteen ei saa oikein tuntumaa eikä kynttä voi lyhentää vain vähän kerrallaan. Saksien on oltava terävät ja kahvojen samalla jämäkät sekä kevyet käyttää. Voin varauksetta suositella Millersin saksia. Ne ovat niin terävät, että niillä voi kuoria kynttä lyhyemmäksi vaikka puolikas milli kerrallaan. Saksissa on pitävät ja jämäkät kumikahvat, joista saa hyvän otteen ja tuntuman. Lisäksi niistä löytyy leikkuurajoitin, joka yläasentoon käännettynä voi auttaa siinä, ettei tule leikanneeksi liian syvältä. Itse kuitenkin koen, että leikkuurajoitin estää näkemästä kunnolla ydintä. Luotan enemmän omiin silmiini sen suhteen, kuinka paljon kynnestä kestää leikata.

Millersin kynsisakset ovat terävät ja helppokäyttöiset.

Nyt kun leikkaustekniikka ja välineistö ovat hallinnassa, pitäisi koira kuitenkin vielä saada jotenkin tekemään yhteistyötä. Monesti kuulee ohjeistettavan, että omistajan on oltava koiransa pomo ja alistettava se tilanteeseen. Olen tästä täysin eri mieltä, sillä olen saanut oppia kantapään kautta, kuinka alistaminen vain heikentää onnistumisen mahdollisuuksia. Meillä ankara käskeminen sai  Niehkun jäätymään totaalisesti ja pelkämään enemmän. Päätin muuttaa lähestymistapaa ja alkaa palkita koiraa kaikesta kynsiin liittyvästä. Suosittelen kokeilemaan seuraavaa lähestymistapaa, joka toimi ainakin meillä.

Rauhoittele ja palkitse runsaasti

Kynnet on ensinnäkin helpointa leikata silloin, kun koira on väsynyt. Ei nyt kesken syvimpien unien kannata koiraa herättää, mutta jos koira on energiaa täynnä, kun kynsia aletaan operoimaan, muuttuu manikyyri helposti kädenväännöksi. Toisekseen kannattaa vaihdella paikkaa, jossa kynnet leikataan; jos asettuu aina samaan kohtaan lattialle istumaan, koira varmasti jo aavistaa, että nyt tehdään se ikävä juttu tassuille. Saatan leikata Niehkun kynnet olohuoneessa, keittiössä, eteiskäytävässä, sohvalla… Missä nyt koira sattuukin olemaan rennosti ja johon saa hyvän valon.

Jos aiot leikata kynnet koiran ollessa selinmakuulla, kutsu sitä tai mene sen luo ja pyydä asettumaan makuulle. Koiran totellessa palkitse se runsaasti makupaloilla. Käännä koira makuuasennosta ensin kyljelleen, minkä sallimisesta se saa palkkion, ja sitten selälleen, mistä se jälleen saa namin. On tärkeää, että namit ovat oikeasti hyviä (esim. koiranmakkaraa, paistettuja broilerin sydämiä), jotta koira aidosti pitää palkitsevampana paikallaan pysymistä kuin häipymistä. Kun koira on selällään jalkojen välissä, ota sakset esille ja anna sen haistella niitä. Palkitse runsaasti perään. Mikäli koira on edelleen rauhassa, voit koettaa koputella kynsiä hieman saksilla. Muista samalla palkita sekä kehua koiraa koko ajan. Jos koira meinaa lähteä nousemaan, pidä sitä lempeästi aloillaan ja pyri rauhoittelemaan lempeästi juttelemalla, kehumalla, haukottelemalla ja namittamalla. (Haukottelu on yksi koirien nk. rauhoittavista eleistä. Suosittelen lukemaan Turid Rugaasin kirjan Rauhoittavat signaalit sekä googlaamaan samaisen termin.)

Kynnen pohja toisesta kuvakulmasta

Kynnen ydin

Leikkausraja

 

Jos koiran selällään pitämisestä ei tule mitään, voi sen vaihtoehtoisesti antaa istua. Koiran voi istuttaa esimerkiksi sohvan nurkkaan, jolloin se ei lähde niin helpolla pakittamaan tilanteesta, kuin jos se olisi vaikka lattialla. Istuallaan olevan koiran kanssa toimitaan samoin kuin selälläänkin olevan: palkitaan saksien haistelusta, siitä että niillä annetaan koskea kynsiin ja rauhoitellaan tarvittaessa haukottelemalla ja rauhallisesti kehumalla.

Kun koira suostuu pysymään paikoillaan, ota tassun käteen varmasti mutta rauhallisesti ja valitse kynsi, josta lähdet liikkeelle. Jos koira meinaa riuhtaista tassun irti, rauhoittele ja namita. Leikkaa kynsi vasta, kun saat tassun pysymään tarpeeksi aloillaan. Joskus myös toisesta ihmisestä voi olla apua: toinen voi huolehtia namittamisesta ja paikoillaan pitämisestä, kun itse keskityt kynsiin. Joillekin koirille voi kuitenkin olla myös ahdistavampaa, jos kaksi ihmistä häärää sen kimpussa yhden sijaan – vain kokeilemalle oppii tietämään mikä toimii omalle koiralle. Tärkeintä on pysyä rauhallisena eikä kiihtyä. Lisäksi kun koiraa pidetään paikoillaan, kannattaa muistaa lempeys: liika voiman käyttö saa varmasti aikaan vastustelua.

Koira on helpoin pitää aloillaan ennen kuin se on ehtinyt pyörähtää selältään kyljelleen ja saada toisen etujalan jo alleen. Tarkkaile siis koiraa koko ajan, ja heti, jos huomaat sen suunnittelevan nousemista, laita käsi lempeästi sen rinnalle tai lavalle. Usein tämä jo saa sen muuttamaan mieltään. Haukoittele myös ahkerasti. Jos koira antaa, leikkaa yhden tassun kynnet kerralla putkeen ennen kuin palkitset sen nameilla. Jos se on kuitenkin kovin huolestunut ja yrittää useamman kerran lähteä pois, namita joka kynnen jälkeen. Kun kaikki tassut ja kynnet on käyty läpi, annan vielä pari herkkua ja salli koiran poistumisen vapautuskäskyllä.

Kun koira on tarpeeksi rento kynsien leikkauksen aikana, se voi samalla ottaa vaikka torkut.