Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

Laitetaanko jalalla koreasti?

Mörkön kanssa aloitimme syyskuun loppupuolella uuden harrastuksen: koiratanssin! Pääsimme mukaan lajin alkeiskurssille ja siellä olemme nyt kulkeneet ahkerasti viikottain opettelemassa tanssin saloja. Koiratanssi on lajina vielä kohtuullisen pieni ja aika monilla tuntuu liittyvän siihen myös jonkinasteisia ennakkoluuloja. Myönnän, että itsekin kuuluin tähän joukkoon vielä muutama vuosi sitten. Jossain vaiheessa olen nimittäin vakaasti julistanut, että koiratanssi on sellainen laji, jota en kyllä ala koskaan itse harrastaa! Mutta never say never…

Onneksi mielipiteitään voi aina järjestellä uusiksi, joten tässä sitä nyt ollaan. Minulla nämä koiratanssiin kohdistuneet ennakkoluulot karisivat lopullisesti, kun reilu vuosi sitten päätin lähteä oman seurani koiratanssikisoihin talkoilemaan. Siellä pääsin aitiopaikalta näkemään ja kokemaan koirakoiden tanssiesityksiä: sen yhdessä tekemisen ilon ja hauskuuden, rennon ilmapiirin ja myös liikutuksen tunteet. Toimistossa – eli kisakirjojen ja tulosten kanssa – työskennellessäni tuli samalla perehdyttyä myös lajin sääntöihin. Talkoopäivän jälkeen tiesin koiratanssista lajina huomattavasti enemmän kuin vielä aamulla. Ja olin myyty.

Siitä lähtien ajatus koiratanssiharrastuksesta on kytenyt mielessä, mutta ennen tätä syksyä en ole onnistunut millekään alkeiskursseille pääsemään. Joko olen missannut ilmoittautumisen täysin ja kurssi on jo ehtinyt täyttyä, tai sitten kurssit ovat olleet sellaiseen kellonaikaan, ettei minulla ole ollut mahdollista osallistua. Koiratanssi on vielä harrastajamäärältään sen verran marginaalinen laji, ettei kursseja tai treeniryhmiä ole tarjolla ihan joka käänteessä (kuten ei kilpailujakaan). Luulen, että kysyntää voisi olla enemmänkin kuin mitä tarjontaa vielä tällä hetkellä on? Ainakin oman seurani n. kerran vuodessa järjestämät koiratanssin alkeiskurssit tuntuvat täyttyvän todella nopeasti. Kun ilmoittautuminen tämän syksyn alkeiskurssille alkoi, olin onneksi kerrankin netin ääressä oikeaan aikaan ja pistin kärppänä ilmoittautumisen menemään. Kurssi oli täyttynyt ennätysajassa, mutta tällä kertaa olimme Mörkön kanssa mukana kuin tanssiva peräpukama!

Koiratanssi on luovaa tottelevaisuutta

Koiratanssi on laji, jossa yhdistyvät tottelevaisuuskoulutus ja taiteellinen ilmaisu. Koiratanssiesitys on eräänlainen tottelevaisuusohjelma, joka suoritetaan teemaan sopivan musiikin tahdissa. Koiratanssissa korostuu koiran ja ohjaajan sujuva yhteistyö. Erona esimerkiksi muihin tottelevaisuuslajeihin on siinä, että ohjaaja suunnittelee tanssikoreografiansa itse. Säännöt antavat vain yleiset suuntaviivat arvostelulle ja sille, mitä elementtejä ja suunnilleen minkä verran ohjelmasta täytyy löytyä, mutta ohjaajan omalle luovuudelle jätetään paljon tilaa. Voisi melkeinpä väittää, että kahta täysin samanlaista koiratanssiesitystä tuskin tulee ihan heti vastaan. Vaikka esityksissä näkee jonkin verran samoja tai samantyylisiä liikkeitä tai temppuja, niin jokainen ohjaaja kuitenkin yhdistelee nämä liikkeet ja niiden osaset omalla tavallaan persoonalliseksi kokonaisuudeksi.

Koiratanssissa koiraa saa ohjata (ja kehua) suullisilla käskyillä, mutta esimerkiksi kovin kovaääninen/komentava käskytys on ei-toivottua ja vaikuttaa kokonaistulokseen. Myös käsillä, vartaloavuilla ja vaikkapa jalkojen liikkeillä ohjausta saa käyttää, mutta näiden apujen pitää varsinkin ylemmissä luokissa muuttua huomaamattomammiksi. Käytännössä esimerkiksi käsimerkit olisi hyvä häivyttää niin, että ne näyttävät olevan luonnollinen osa ohjaajan liikkumista ja koreografiaa.

Koira on koiratanssikehässä aina kytkemättömänä. Kaulapanta tai jokin siihen verrattavissa oleva kaulain (esim. huivi) sallitaan, mutta muita varusteita ei saa koiralla olla. Ohjaajan on suositeltavaa pukeutua teeman mukaisesti. Rekvisiittaa voi koiratanssiesityksessä käyttää, kunhan sillä selvästi on roolinsa esityksessä, eli rekvisiitan avulla tehdään esimerkiksi osa liikkeistä. Musiikin ohjaaja saa valita vapaasti. Koiratanssiesitys on kestoltaan yleensä n. 1,5-4 minuuttia.

HTM, FS – niin että mitäkä?

Koiratanssissa on käytännössä kaksi eri kilpailukategoriaa: heelwork to music (HTM) eli seuraaminen musiikin tahdissa ja freestyle (FS) eli vapaaohjelma/vapaatanssi. HTM ja FS ovat omat erilliset lajinsa, joissa kummassakin on omanlaisensa tavoitteet ja kriteerit (toki myös yhtäläisyyksiä löytyy). Koirakko voi halutessaan päättää, että harrastaa ja kilpailee vain jommassa kummassa lajissa, jos esimerkiksi toinen niistä sopii juuri omalle koiralle paremmin. Lajeissa eteneminen ei siis ole sidoksissa toisiinsa.

Nimensä mukaisesti HTM-ohjelma painottuu erilaisiin seuraamisiin ja varsinaisia temppuja on vähemmän: sääntöjen mukaan HTM-ohjelmassa seuraamista täytyy olla vähintään n. 75% ohjelmasta ja loppuosa voi olla erilaisia temppuja, sekä siirtymisiä seuraamisasennosta toiseen. Erilaisia seuraamispaikkoja (positioita) on kuitenkin koiratanssissa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi perinteisessä tottelevaisuuskoulutuksessa, jossa seuraaminen tapahtuu aina tietyssä paikassa ohjaajan vasemmalla puolella. Koiratanssissa tämän ”perinteisen seuraamisen” lisäksi seuruupaikka voi olla myös esimerksiksi ohjaajan oikealla puolella, jalkojen välissä tai poikittain ohjaajan edessä tai takana. Eri seuraamispositioissa voidaan liikkua eteen, taakse ja sivuille tai pyöriä paikallaan. Myös liikkumisnopeus voi ja saa vaihdella. Näin saadaan ohjelmasta monipuolisempi. HTM-ohjelmassa koira pysyy koko ohjelman ajan suhteellisen lähellä ohjaajaa.

Freestyle on teemaltaan vapaamuotoisempi, eli siinä ohjaajan luovuus pääsee todella oikeuksiinsa. FS-ohjelmassa erilaiset temput ovat pääosassa ja varsinaista seuraamista on vähemmän (vain n. 25% ohjelmasta). Freestyle-ohjelman suunnittelussa oikeastaan vain taivas on rajana, kunhan liikkeet ovat sellaisia, että ne ovat koiralle turvallisia suorittaa. Freestyleen kuuluvat myös melko olennaisena osana sellaiset temput, joissa koira voi irrota kauemmas ohjaajasta, esimerkiksi kiertämään tai noutamaan jotain kauempana olevaa kohdetta/esinettä.

Me Mörkön kanssa olemme vielä niin noviiseja tanssijoita, ettei meillä ole lainkaan esim. videomateriaalia meidän omista touhuiluista. Siksi kyselin Facebookissa blogikirjoitukseeni esimerkkivideoita koiratanssikilpailuista ja sainkin muutaman aivan ihanan tanssivideon tänne jaettavaksi! Videoilla tanssahtelee Anna Mäkinen koiriensa Ifan ja Mindyn kanssa.

Ensimmäisessä videossa alokasluokan HTM-esitys ja toisessa alokasluokan FS-esitys:

Videoita katsomalla ja tietenkin kisoissa katsojana käymällä saa mielestäni parhaan käsityksen näiden kahden tanssilajin eroista, ja samalla muiden esityksistä voi löytää ideoita ja inspiraatiota omaankin koreografiaan. Koiratanssiesitykset tarjoavat myös mukavasti viihdettä katsojille, joten jos vain mahdollista, niin kannattaa kyllä käydä katsomassa koiratanssikisoja, vaikkei itse lajia harrastaisikaan!

Sananen kilpailuista

Koiratanssi on Suomen Kennelliiton ja Suomen Palveluskoiraliiton alainen kilpailulaji, joten koiratanssissa on mahdollista osallistua virallisiin kilpailuihin ja lajissa on jaossa myös omat valionarvonsa: heelwork to music -kisojen valionarvo on FI KTV ja freestyle-kisojen valionarvo FI KTV-V. Suomessa järjestettävät viralliset koiratanssikilpailut löytyvät Suomen Palveluskoiraliiton ylläpitämästä Virkku-järjestelmästä.

Koiratanssissa on olemassa kolme eri tasoluokkaa: alokasluokka (ALO), avoin luokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Luokasta toiseen edetään keräämällä kunniamainintoja (KM). Tämän hetkisten koiratanssisääntöjen mukaan koirakko voi siirtyä seuraavaan tasoluokkaan jo yhden kunniamaininnan jälkeen tai sitten niitä voi yrittää kerätä yhteensä kolme, jonka jälkeen on viimeistään pakko siirtyä eteenpäin. Voittajaluokassa kunniamaininnan arvoinen suoritus palkitaan koiratanssisertifikaatilla ja kolmella sertillä koirasta voi tulla koiratanssivalio, mikäli valioitumisen muut edellytykset täyttyvät (nämä voi tarkistaa Kennelliiton sivuilta).

Koiratanssikilpailussa on aina arvostelemassa kolme eri tuomaria ja koirakon lopulliset pisteet muodostuvat tuomarien antamien pisteiden keskiarvosta. Tuomarit arvioivat esityksen aikana esimerkiksi erilaisten liikkeiden ja seuraamispositioiden määrää ja laatua. Nämä muodostavat suorituksen ns. tekniset ansiot. Koiratanssissa on hyvä muistaa, että määrä ei yleensä korvaa laatua. Tottakai liikkeiden ja seuraamispositioiden määrän tulee kasvaa ylempiin luokkiin edetessä, mutta tämä ei saisi tapahtua oikeaoppisen ja täsmällisen suorituksen kustannuksella.

Teknisten ansioiden lisäksi arvioidaan esityksen taiteellista vaikutelmaa. Tähän kuuluu esimerkiksi se, miten hyvin koira ja ohjaaja ”pelaavat yksiin”, eli heidän yhteistyönsä: onko koira innokkaasti mukana esityksessä ja kuinka mielellään ja täsmällisesti se suorittaa annettuja tehtäviä ja kuinka hyvin ohjaaja osaa ohjeistaa koiraansa esityksen aikana. Lisäksi arvioidaan koreografiaa, eli miten esitys toimii kokonaisuutena ja miten se sopii valittuun teemaan ja musiikkiin.

Tarkemmin koiratanssin vaatimuksiin ja esimerkiksi tuomaripisteiden muodostumiseen voi tutustua koiratanssikilpailujen tuomariohjeesta. Koiratanssikilpailujen yleiset säännöt löytyvät täältä.

Tässä Anna Mäkisen ja Ifan sertin arvoinen voittajaluokan HTM-esitys (<3):

Youtubesta löytää melko hyvin kilpailuvideoita koiratanssista ja sinne on harrastajien toimesta koottu myös muutamia soittolistoja eri teemoista, esimerkiksi:

Mörkö se lähti (tanssi)piiriin

Koiratanssin alkeiskurssia on nyt minulla ja Mörköllä takana kaikkiaan viisi kertaa. Ei kuulosta äkkiseltään kovin paljolta (eikä se sitä toki olekaan), mutta siinäkin ajassa on ehtinyt tulla paljon uutta opittavaa ja mietittävää. Aiemmin olin jotenkin pitänyt itsestäänselvänä, että Mörkön kanssa lähtisimme ensiksi kokeilemaan heelwork to musicia, koska ajattelin seuraamiseen painottuvan ohjelman sopivan meille paremmin toko- ja rally-tokotaustan vuoksi. Tuo meidän alkeiskurssi on kuitenkin painottunut pääasiassa freestyle-liikkeiden opetteluun ja nyt onkin tainnut käydä niin, että minua on sittenkin päässyt puraisemaan pieni FS-kärpänen!

Freestylessä houkuttelee sen vapaamuotoisuus ja mahdollisuus päästä opettamaan koiralle uusia temppuja, joita voi sitten yhdistää joksikin hauskaksi kokonaisuudeksi. Minähän en ole opettanut Mörkölle oikeastaan mitään ”hömppätemppuja”, vaan meidän keskittyminen on tässä vuosien varrella mennyt pääasiassa toko- ja rally-tokoliikkeiden opiskeluun. Nyt meillä on käytännössä erittäin hyvä syy opetella ihan uusia juttuja – ja se on ollut älyttömän kivaa! Ja Mörkö ei todellakaan pistä tätä pahakseen, kun uusien juttujen opettelu tietää tietenkin myös runsaasti makupaloja!

Osa opeteltavista asioista ja tempuista on meille jossain määrin ennestään tuttuja esimerkiksi rally-tokon puolelta, mutta koiratanssissa niitä viedään ehkä vielä pykälää pidemmälle ja monipuolisemmiksi. Esimerkkinä tästä vaikkapa jalkojen välistä pujottelut, ohjaajan ympäri pyörimiset ja koiran siirtymiset ohjaajan vasemmalta puolelta oikealle ja päinvastoin. Tietenkin näihin lisätään mukaan myös ohjaajan erilainen liikkuminen, eli käytännössä totutetaan koiraa siihen, että ohjaaja ”tanssahtelee” musiikin tahdissa.

Ihan uusina juttuina olen tähän mennessä opettanut Mörkölle esimerkiksi kierimisen, jalan yli hyppäämisen, tassun antamisen, kumartamisen alkeet ja minun ympäri kiertämisen pakittamalla (tässä tosin meillä on vielä hiomista, mutta alku on ollut yllättävänkin hyvä). Mörkö hoksaa asioita todella nopeasti ja se onkin saanut kurssin ohjaajilta kehuja hyvistä hoksottimistaan. Myös Mörkön iloinen ja innokas asenne on pistetty merkille – ja se onkin yksi syy siihen, miksi uskoisin koiratanssin(kin) olevan Mörkölle oikein passeli harrastus. 🙂

Näiden yksittäisten temppujen lisäksi kurssilla opetetaan (totutetaan) ohjaajia liikkumaan musiikin tahtiin myös ilman koiraa. Olemme kuunnelleet pätkiä erityylisistä kappaleista ja liikkuneet musiikin tahdissa samalla miettien, että millaisia liikkeitä musiikkiin voisi yhdistää ja mitkä kappaleista sopisivat ehkä itselle ja omalle koiralle parhaiten. Muutamia lyhyitä improvisaatiotanssipätkiäkin olemme päässeet vetämään koiran kanssa ja nämä ovat olleet kivoja! Koiratanssissa moni (minä mukaanlukien) potee varmasti jonkinlaista ramppikuumetta ja kynnys lähteä esiintymään (tanssimaan yleisölle, hui!) voi olla korkealla. Siksi tekee mielestäni ihan hyvää, että kurssillakin melkein heti alusta alkaen ”joutuu” esiintymään – vaikkakin sitten vain muille treeniryhmäläisille. Ehkä tämä madaltaa kisakynnystäkin sitten joskus tulevaisuudessa?

Jossain vaiheessa olisi sitten ajankohtaista lähteä suunnittelemaan ensimmäistä omaa tanssikoreografiaa. Kappalevalintoja ja teemoja olen jo alustavasti vähän pyöritellyt mielessäni ja suunnitellut hyvin karkeaa koreografiarunkoakin, mutta sen pidemmälle en ole vielä päässyt. Varovaisena tavoitteena minulla kuitenkin on, että jos viimeistään vuoden päästä olisimme valmiit kokeilemaan koiratanssissa kilpailemista? Siihen asti jatkamme harjoituksia ja katsotaan, mihin se johtaa!

”High five!”