Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

Lämmin ja kuiva koppi

Kesä alkaa väistyä ja ilmat kylmenevät. Kopit on puhdistettu ja desinfioitu kesällä, mutta näihin aikoihin kannattaa alkaa viimeistään varmistamaan, että onhan koiralla lämpimät oltavat kopissa. Koira ei pysty lepäämään mikäli sillä on kylmä ja ulkona asuvalle koiralle koppi on sen nukkumapaikka. Mitä kaikkea tuleekaan siis huomioida syksyllä, jotta koira pärjää ulkona myös talven paukkupakkasilla?

Kävimme  syyskuussa myös koko vuoden odotetuimman vaellusreissun Ylläksen ja Pallaksen maastoissa. Eikä se mennyt lainkaan niinkuin suunniteltiin! Lauman nuorimmainen valkoinen Saga myös pääsi ensimmäistä kertaa vetoliinoihin.

 

KOPPI

Koira tarvitsee rodusta riippumatta kuivan ja lämpimän kopin. Koirarotu, joka ei kasvata tuuheaa pohjavillaa tarvitsee koppiinsa lämmityksen, jotta pakkanen ei pääsee käsiksi. Taas sellainen koirarotu, joka kasvattaa todella tiiviin ja paksun pohjavillan ei tarvitse välttämättä kuin kopin pohjaan ja kattoon eristykset. Muutoin tiiviit seinät riittävät. Välimallina taas kopissa voi eristää lattian ja katon lisäksi myös seinät. Kaikki kopit tulee olla nostettuna maasta irti, jotta ne eivät ole kosketuksissa maan kanssa. Mikäli koppi on maassa kiinni, niin sinne pääsee sade- ja sulamisvedet sekä routa pääsee kopin lattiaan helpommin käsiksi. Kopin voi nostaa irti maasta esimerkiksi lavan tai harkkojen päälle.

Koppeja voi olla monen eri mallisia. Joissakin kopeissa on yksi tila, minne pääsee suoraan luukusta. Joissakin kopeissa on luukun takana eteinen, joka vie erilliseen nukkumatilaan. Tällöin koppi on lämpimämpi, koska pakkasilma ei pääsee niin hyvin nukkumatilaan kuin yhdessä tilassa. Meillä Moskulla oli koppina tälläinen välitilallinen. Mutta suuri sisustussuunnittelija päätti, että seinän voi kaataa, koska se ei ole kantava. Jotenka väliseinä sai kyytiä, eikä sitä ole siihen uudestaan pystytetty, koska korjailut saivat saman käsittellyn.

Oman kopin saanee itse sisustaa?

 

Kopeissa voi olla avoin luukku taikka sitten luukun edessä voi olla suojana tiivis heiluriovi taikka kangas/muovinen suoja mikä heilahtaa, kun koira pukkaa sitä kirsullaan. Luukun itsessään olisi hyvä olla sen kokoinen, että koira pääsee siitä helposti kulkemaan. Riippuen kopin mallista se voi olla isompi tai pienempi. Pienempi aukko pitää lämmön paremmin kopin sisällä, joten yksiosaisessa kopissa luukku ei kannata olla turhan suuri.

Meillä koppien edessä on kaksikerroksiset oleskelutilat.

 

Kopit ovat pienessä rinteessä, joten ne ovat reilusti irti maasta eikä kylmyys ja kosteus pääse niihin.

 

KOPIN KOKO

Jos koppi ei ole lämmitetty, niin sen ei kannata olla liian suuri, jotta sisäilma pysyy lämpimänä. Mutta myöskään liian pieni koppi ei ole hyväksi, koska siellä koiralla voi olla liian tiiviit oltavat eikä mm. asennon vaihtaminen onnistu. Hyvänkokoisessa kopissa koira mahtuu seisomaan ja nukkumaan muutoinkin kuin pienellä kerällä.

Meillä kopit on eristetty kauttaaltaan ja ne ovat yksiosaisia. Malliltaan vähän erilaisia. Koirat kasvattavat muhkean talviturkin ja mikäli eristettyssä kopissa tulisi liian kuuma, niin koirilla on käytössä ulkoeteiset kahdessa kerroksessa, missä voi myös nukkua. Ulkoeteiset myös estävät lumen tuiskuamisen koppiin sisälle. Koska, hän suuri sisustussuunnittelija, ei hyväksy myöskään luukun eteen tulevia suojia. Haittaavat kaiketi ympäristön tarkkailua, vaikka kopista ikkuna löytyykin. Vaativa tyyppi!

Kolmanteen häkkiin on rakenteilla koirille parikoppi. Ulkovuoraus ja eristeet on tehty ja laitettu paikoileen. Seuraavaksi on lattian ja seinien vuoro.

Viritelmä alkaa jo näyttämään kopilta.

 

Seinät saivat jo eristeet paikoilleen.

 

KOPPIKUIVIKKEET

Märkään ja kylmään vuodenaikaan pelkkä kopin lautalattia ei enää riitä. Koppikuivikkeet kuivaavat märän koiran turkin ja hiekka sun muut koirassa kiinni oleva kura varisee kuivuttuaan kopin pohjalle. Näin koiralla on aina puhdas alusta nukkua. Tokikin kuiviketta pitää lisätä tai myös tarvittaessa vaihtaa ”kesken kauden”. Koirat eivät myöskään haise vaikka nukkuvat ulkona. Monet ovatkin ihmetelleet ovatko meillä koirat todellakin ulkona, kun eivät haise. Hyvä kuivike raikastaa myös kopin.

Meillä kopinkuivikkeet laitetaan syyskuun alussa. Syksyllä ei vielä ole kovin kylmä, mutta kurakelit ja sateet kastelevat koirat lenkeillä. Joten kuivike hoitaa virkaansa enemmänkin puhdistajana ja kuivaajana. Kelien kylmetessä kuiviketta laitetaan lisää ja samalla katsotaan syksyn kuivikkeiden kunto. Mikäli ne eivät ole enää terässä, niin vaihdan huonot pois. Tämä riippuu aivan syksyn keleistä.

Talvella laitan kuivikkeita reilusti koppiin. Koirat tykkäävät ”pedata” oman makuupaikkansa ja petauksen jälkeen olisi hyvä, että kopissa olisi kuiviketta muuallakin kuin sen reunoilla. Yksi kopeista on parikoppi, yhdellä luukulla: siellä onkin aina talvella kahden koirat nukkumapaikat. Niinkuin olisi vierekkäin kaksi linnunpesää.

Kotimainen PehMusti-kuivike on tehty kuusipuukuidusta. Paali painaa noin 10kg ja kopin koosta riippuen voi riittää yhdellä koiralla vuodenkin.

 

”Mitäs oot nyt tuomassa meidän häkkiin, tänne ei mikään ilman tarkistusta pääse!”

 

”Hyväksytty. Jatkakaa.”

 

Paalissa kuivike on naruilla siististi kiinni ja kannattaakin olla jotain kättä pidempää sen aukaisemiseen. Itse möyhennän kuiviketta jo säkissä ennen kuin laitan sitä koppeihin.

 

Uudet kuivikkeet on vakava asia! Ne on heti aseteltava oikeaan järjestykseen. Ei edes malteta odottaa, että ne saataisiin kaikki koppiin asti vaan sinne mennään niitä jopa vastaanottamaan.

 

SAGAN VETOLENKIT

Saga kävi ensimmäisen vetolenkkinsä kickbiken edessä, vierellään tätipuoli Inka. Saga ei päässyt aikaisemmin hölkkälenkeille ollenkaan ( Inka kävi useamman lyhyen hölkkälenkin Sagan ikäisenä), koska valkuainen juoksi minun polveen pahki juoksutarhassa ja oma polvi sanoi sopimuksen irti. Viime vuonna teloin itseni kesken treenikauden, tänä vuonna sitten jo ennen treenikautta… Noh, onneksi suunta on koko ajan parempaan päin eikä koko kausi näytä olevan pilalla. Ja onneksi kickbiken kyydissä oma polvi ei joudu niin kovalle koetukselle.

Mutta sitten Sagan vetolenkkeihin! Olin toki valmistautunut henkisesti siihen, että lenkillä vähintäänkin käännytään ympäri, heitetään voltti taikka kiusataan vieruskaveria. Vaan mitä vielä, neiti juoksi kuin vanha tekijä! Hienosti odotti lähtöä, juoksi koko matkan ”kiukuttelematta” ja reissun jälkeen oli hyvillä mielin. Toki edessä on lenkit mitkä eivät mene niin hienosti ja hermoja tullaan koettelemaan, mutta pienistä onnistumisista kannattaa aina iloita.

Sagan kanssa aloitellaan lyhyillä matkoilla ja iän kartuttua lisätään kilometrejä. On myös tärkeää, että matka on sellainen, jonka nuori koira jaksaa työskennellä kokonaan. Näin koira ei opi, että valjaiden kanssa pääsee eteenpäin vetämättäkin. Koska Saga on vielä nuori koira, 6kk, niin pääsäännöllinen ulkoilu on kuitenkin vielä muuta kuin vetotreenejä. Ne on kuitenkin jo otettu kuvioihin. Muualla kulkeminen yksin ja porukassa kasvattaa pennun itsetuntoa mikä taas parhaimmillaan näkyy työskentelyssä valjakossa. 6kk ikäinen on vielä kesken kaikin puolin.

Kohta mennään!

 

Pysähtyessä valjaisiin nojaaminen ei suju ihan niin hienosti kuin kokeneemmalla.

 

PALLAS-YLLÄS VAELLUS

Ja sitten se meidän vuoden odotetuin vaellusreissu. Meidän oli siis tarkoitus kulkea Pallas-Ylläs väli, 72km. Matkaan lähdettiin hienossa kelissä ja ilta kuljettiin otsalamppujen turvin ensimmäiseen yöpaikkaan. Yksi pieni ”maisemakävelykin” ehdittiin tekemään, koska kävelimme harhaan. Mutta jo ensimmäisenä iltana yhdellä seurueen kaksijalkaisella meni polvi tunturilta laskeutuessa. Polvi kipeytyi siinä määrin seuraava päivänä, jotenka ei auttanut muu kuin kävellä lähimmälle tielle ja soittaa taksi takaisin autolle. Onneksi kuitenkin olimme sellaisessa kohdassa reittiä, että se oli vielä mahdollista. Muutoin edessä olisi ollut helikopterikyyti.

”Jee, meillä on niin kivaa!” Kuva: Juha Karjalainen

 

Loivemmat mäet koirat saivat luvan kanssa myös kulkea edellä. Kuva: Juha Karjalainen

 

Ruskaa oli pakko pysähtyä useamman kerran ihastelemaan. Kuva: Juha Karjalainen

 

Ensimmäisenä iltana. Eipä ole koskaan saatu ihastella yhtäaikaa kuutamoa, tähtitaivasta ja revontulia. Hetkiä mitkä ei koskaan unohdu. Kuva: Juha Karjalainen

 

Otsalampulla näki hyvin kulkea myös pimeällä tunturissa. Kuva: Juha Karjalainen

 

”Mihis te jäitte?” Kuva: Juha Karjalainen

 

Maisemaa reitin varrelta. Kuva: Juha Karjalainen

 

Taksia odotellessa voi ottaa vaikka tirsat. Eipä koirat tienneet, että matka tästä ei jatkukaan kävellen.

 

Noh. Takaisin autolla ja reissua olisi jäljellä vielä 2 yötä. Päätimme yöpyä toisen yön Pallaksen päässä, heti 800m päässä oli ensimmäinen telttailualue kera kodan ja vesipaikan. Polvikipuisen rinkka sai kyydin muilta ja pääsimme perille. Leiripaikka olikin kyllä kiva: vesi oli lähellä, teltta-alue tasainen ja kodassa pystyi istumaan iltaa.

Kolmanneksi yöksi siirryimme Ylläksen puolelle. Autolla tokikin. Valitsimme päiväreitin, joka oli myös pyöräilyreitti. Näin ollen polven kanssa oli helpompi kävellä, kun se ei kuitenkaan rikkipoikki ollut. Rauhallisesti edetessä pääsimme kolmanneksi yöksi ylemmäs. Päiväretkeilijöitä riitti ja pysyimmekin poissa kodasta. Laitoimme teltat pystyyn kauemmas ja vähitellen kaikki muut retkeilijät olivat lähteneet. Saimme olla alueella aivan rauhassa ja nyt illat vaihtuivatkin vaeltamisesta kodassa istuskeluun ja tulisteluun. Ei toki huono vaihtoehto tämäkään. Illalla saimmekin liki puolenyön aikaan mahtavan revontulinäytöksen! Ja onneksi matka ei katkennut kokonaan vaan pääsimme kuitenkin nauttimaan ruskasta ja maisemista.

Viimeisen yöpaikan ympäristöä. Kuva: Juha Karjalainen

 

Kuva: Juha Karjalainen

 

Kuva: Juha Karjalainen

 

Viimeisenä yönä saimme nähdä mahtavat revontulet telttojen yllä! Kuva: Juha Karjalainen

 

Vaelluksilla suhde koiriin syvenee ja molemminpuolinen luottamus vahvistuu. Siellä ollaan tiiviisti yhdessä ja mennään yli vaikeistakin paikoista yhteistyöllä.

 

Vaikka matka lyheni puoleen, niin uni maistui kotimatkalla.

 

Näimpä se taas osoitti, että vaelluksen aikana voi sattua vaikka ja mitä. Aina reissut ei mene niinkuin suunnittelee ja tulee mutkia matkaan. Mutta niilleppä ei mitään voi ja sen mukaan on reittisuunnitelmia muutettava. Tottakai se harmitti, mutta koko reitti pitää käydä sitten tulevaisuudessa läpi. Tämä vaellus vaihtui siis Pallas-Ylläs vaelluksesta Pallas ja Ylläs -vaellukseksi!

 

Ihanaa syksyn jatkoa meidän pieneltä laumalta!

 

Linkit lokoisiin oltaviin ulkokoiralle:

Koppikuivikkeet sekä kopin lämmittimet

Koirankopit