Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 9–17)

Kirsu edellä

Miten karvasirkus kesytetään?

Tämän blogipostauksen kirjoittaminen on venähtänyt hieman pidempään kuin oli tarkoitus, koska meidän vaivoina on nyt maalis-huhtikuun aikana ollut erinäisiä terveysongelmia ja keskittyminen mennyt aika tehokkaasti niihin. Minulla koirat ovat pääsääntöisesti pysyneet varsin terveinä, joten kyllähän se pakan vetää melko sekaisin, kun yhtäkkiä jokainen koira vuorollaan joutuukin lääkekuureille ja/tai sairaslomalle!

Meidän reiluun puoleentoista kuukauteen on mahtunut tulehtunut haava käpälässä, pissatulehdus, murtuneen poskihampaan poisto ja kaiken kruunuksi vielä suolitukosepäilykin. Pissatulehdus iski Jedille, hammasoperaatio tehtiin Nalalle ja jalan haava sekä suolitukosepäily osuivat Mörkön riesaksi. Ehkä eniten näistä säikäytti tuo suolitukosepäily oireineen, joka onneksi lopulta osoittautui ”vain” mahaärsytykseksi, jonka oli todennäköisesti aiheuttanut yhden sunnuntaipäivän aikana minun tietämättäni nautittu risubuffet.

Nyt koirakööri on taas hoidettu terveeksi ja sairaslomat lusittu, joten minullakin on vaihteeksi enemmän aikaa keskittyä irtoileviin koirankarvoihin. Karvanlähtöhän ei onneksi (hah hah) häviä mihinkään, vaikka harjausoperaatio jonkin verran lykkääntyisikin…

Sekä corgeilla että gööteillä on kaksinkertainen turkki, joka koostuu karkeammasta päälliskarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Turkki ei ole mikään mahdottoman pitkä ja se on yleensä aika säänkestävä. Sellainen ”peruskoiran” turkki. Käytännössä tällainen turkki on ainakin omasta mielestäni varsin helppohoitoinen, koska pääsääntöisesti sille ei tarvitse tehdä muuta kuin harjailla pahimpaan karvanlähtöaikaan ja ehkä pestä silloin tällöin: kerran puolessa vuodessa tai kerran kymmenessä vuodessa – ihan oman maun mukaan. Toisinaan koira kyllä auttaa pesupäätöksen tekemisessä löytäessään ulkona ihanan haisevan raadon, kalanperkeitä tai (ihmisen) ulosteläjän, joka suorastaan pakottaa piehtaroimaan… No, se niistä mielikuvista.

Pohjavilla alkaa olla ”kypsää” poimittavaksi…

Helppohoitoinen turkki ei toki ole sama asia kuin siisti ja sotkematon. Jos kokee henkistä allergiaa koirankarvoille, joita löytyy (koiran lisäksi) mm. sohvasta, vaatteista, lattioilta, pöytätasoilta, matoista ja jopa avaamattomasta margariinirasiasta, ei pohjavillalla varustettu koirarotu liene oman henkisen hyvinvoinnin kannalta se kaikkein järkevin vaihtoehto. Karvaa näistä nimittäin irtoaa p-a-l-j-o-n. Varsin yleisesti rotujen keskuudessa puolivitsillä heitetään, että koiralla on vain yksi karvanlähtöaika vuodessa: se alkaa 1. tammikuuta ja päättyy 31. joulukuuta. Tai vaihtoehtoisesti karvanlähtöaikoja on kaksi: ensimmäinen kestää 6 kuukautta ja toinen puoli vuotta.

Oman kokemukseni perusteella tilanne ei onneksi ihan noin paha ole, vaikka varmasti karvoja jossain määrin irtoaa ympäri vuoden. Omilla koirillani on vuoden aikana kaksi selkeää karvanlähtöaikaa ja jossain määrin riippuu omasta viitseliäisyydestä, että kauanko tuo pahin karvasirkus kestää. Minua eivät irtokarvat ihan mahdottomasti haittaa (siedän mieluummin karvoja kuin jatkuvaa imurointia) ja olen myös kohtuullisen laiska harjanheiluttaja. Siksipä yleensä odotan karvanlähtöaikana sen verran pitkään, että pohjavilla on kunnolla irti (eli varsinkin Nala tursuaa silloin karvatuppoja, joita tekisi mieli nyppiä sormin). Sitten tartun turkinhoitovälineisiin ja teen yhden perusteellisemman harjauksen. Sillä normaalisti pärjätään aika pitkälle.

Yleensä ainakin kerran keväässä innostun myös pesemään koirat ja sekin on varsin hyvä tapa saada pohjavillaa irtoamaan (ja viemäri tukkoon). Erityisen tehokasta on pesun jälkeen vielä kuivata koira hiustenkuivaajalla tai kunnon turkinkuivaimella. Se se vasta antaakin karvoille kyytiä! Suosittelen tähän töhötysoperaatioon itselle suojavarusteeksi hengityssuojainta ja suojalaseja. Muuten niitä koirankarvoja saa niistää nenästään ja kaivaa silmistään ainakin seuraavat pari viikkoa… Ehkä itsekin opin muistamaan tämän vielä joku kerta.

Koiratarvikemarkkinat ovat pullollaan monenmoisia turkinhoitovälineitä, mutta loppujen lopuksi tällaisen ”perusturkin” kanssa pärjää vallan mainiosti muutamilla simppeleillä hankinnoilla. Omaan harjausarsenaaliini on kuulunut jo vuosia seuraavat välineet: Furminator (tai vastaava pohjavillanpoistaja), muutama peruskarsta ja tiheäpiikkinen kampa.

Tällä kertaa pääsin testaamaan myös Koiravarusteen Hundra-harjaushanskoja ja Furminatorin kaltaista Furmaster-pohjavillakarstaa.

Entten tentten, mikä näistä valitaan?

”Saisinko harjauksen tällä?”

Hundra-harjaushanskoja tulee paketissa mukana 2kpl

Mörköllä on minun koiristani lyhyin ja vähiten avonainen turkki. Sen karva ei oikeastaan missään vaiheessa irtoa kunnon tuppoina, vaan pohjavilla ikään kuin nousee suht tasaisesti pintaan, josta se on kätevä harjata pois. Viimeisen päälle helppo turkki, joka ei takkuunnu eikä juurikaan likaannu.

Mörkön harjauksessa kammalla ei tee paljon mitään, koska kampa lähinnä liukuu karvojen välistä, eivätkä irtokarvat tartu mukaan. Furminator ja myös tämä Furmaster toimivat siihen hommaan paljon paremmin. Furminatorilla karvaa irtoaa ehkä pykälää pienemmällä voimalla (karstaa vaan liu’utetaan kevyesti turkkia pitkin), mutta Furmaster nappaa irtokarvoja paremmin itseensä, jolloin niitä ei ihan niin paljon leijaile sähköisenä ympäriinsä. Enimmät karvat saa Furmasterista kerättyä talteen tuollaisina pikkutuppoina (kuva 2).

Kuva 1: Ennen harjausta

Kuva 2: Furmaster testissä

Kuva 3: Hundra-harjaushanska tositoimissa

Kuva 4: Mistä tätä karvaa oikein riittää?

Mörkön karvanlaadulle nuo Hundra-harjaushanskat sopivat oikein hyvin. Niillä pohjavillaa sai hierottua irti kohtuu vaivattomasti ja suurin osa karvoista jäi hanskan sorminystyröihin talteen. Toki karvoja aina jonkin verran pöllyää ympäriinsä, mutta se ongelma on kyllä olemassa harjausvälineestä riippumatta (staattinen sähkö on niin kiva asia).

 Video havainnollistaa, miten hyvin harjaushanska poistaa irtokarvoja:

Eikä Mörkökään pistä hanskalla ”silittelyä” pahakseen! mrgreen

Tämä harjaushanska pitänee siis ottaa käyttöön myös varsinaisten harjaustuokioiden ulkopuolella! Omasta puolestani on sanottava, että olin myös tyytyväinen hanskojen materiaaliin. Pelkäsin sisäosien olevan sellaista kangasta, johon käsieni kuiva iho ”takertuu” ikävästi ja joka aiheuttaa minulle kylmiä väreitä. Mutta näin ei onneksi ollut, vaan hanskojen materiaali muistuttaa ehkä vähän jotain puutarhahanskojen materiaalia, eikä tunnu epämiellyttävältä kuivissakaan kämmenissä.

Valmista tuli!

Seuraavaksi oli Nalan harjausvuoro. Nala näyttää karvanlähtöaikaan omista koiristani ehkä kaikkein karuimmalta, koska sen pohjavilla irtoaa yleensä kunnon tuppoina ja hapsottaa joka suuntaan. Tästä syystä Nala on ansainnut karvanlähtöaikaan lempinimen karvatursake. Nalan turkki on corgiksi jossain määrin turhan pehmeä ja avoin, jonka vuoksi se myös kerää helpommin likaa ja kestää pidemmän aikaa kuivua. Nalankaan turkki ei varsinaisesti takkuunnu, mutta sille muodostuu kaulaan ja pään sivuille sellaisia n. puolen sentin paksuisia ”karvapuikuloita”, jotka varmasti ajan myötä saattaisivat huopaantua, jos ei niitä harjaisi auki ja samalla poistaisi irtokarvoja.

Karvatursake

Muutama veto…

…ja kampa näyttää tältä!

Nalan turkille kätevimmät harjausvälineet ovat peruskarstat ja kampa. Myös Furminator toimii jossain määrin, mutta Nalan turkki tuppaa sillä sähköistymään todella voimakkaasti, jolloin karvat leijailevat ja liimautuvat joka paikkaan. Kertakäyttöhanskat kädessä näitä sähköisiä irtokarvoja saa vähän suitsittua kokoon.

Harjaushanska ja Nalan turkki:

Välillä täytyy kyllä ihmetellä, että miten noin pieneen koiraan mahtuu tuollainen läjä karvaa!

Jedi ei ole vielä tälle keväälle aloittanut karvanvaihtoaan, mutta päätin kuitenkin mielenkiinnosta harjata myös sen, jotta näkisin, että paljonko karvaa irtoaa varsinaisen karvanlähtöajan ulkopuolella. Melkoisella työllä ja vaivannäöllä sain irti tällaisen ”hurjan” kasan:

Jedi on aika tuuheaturkkinen göötti, jolla karvaa on reilusti vaikka muille jakaa. Varsin pihi oli siis siihen nähden tämän harjauksen lopputulos, mutta eiköhän tilanne korjaannu sitten, kun karvanlähtö pääsee Jedilläkin kunnolla vauhtiin. Yritän muistaa ottaa sitten vertailukuvan.

Koirien pesu- ja harjaustuokion jälkeen olo on kyllä aina aika palkitseva, koska varsinkin Nala näyttää harjaamisen jälkeen kuin eri koiralta. Melkein jo jossain tilapäisessä mielenhäiriössä meinasin klikkailla Kennelliiton näyttelykalenterin auki, josko Nalan veisi kesällä kehään pyörähtämään. Pitää kuitenkin sitä vielä miettiä, kun mummocorgi on kerran päättänyt hankkia itselleen hammasrivistön, jonka rinnalla monen jääkiekkoilijankin hymy kalpenee!

Kaikki Koiravarusteen turkinhoitotarvikkeet löydät tältä sivulta:
https://www.koiravaruste.fi/hyvinvointi/turkinhoito.html