Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 9–17)

Kirsu edellä

Toinen lauma esittäytyy

Koiravarusteen blogiin tulee mukaan myös toinen porukka, Alaskanmalamuutit Mosku ja Inka sekä sekarotuinen Yuki. Tervetuloa seuraamaan kilpavaljakkoa, mukaan vaellusreissuille sekä ihan tavalliseen koira-arkeen kommelluksineen ja ilonhetkineen.

Meidän porukka

Koirien kanssa touhuan minä eli Maija. Elämää ilman koiria en voisi kuvitellakaan. Muistan lapsena aina halunneeni koiran ja kotiin ostettiinkin pieni koira kaveriksi. Muuttaessani koin arjen ilman koiraa vajaaksi ja 6kk päästä saapuikin ensimmäinen koirani. Koirat eivät olekaan minulle harrastus vaan elämäntapa. Osa perhettä.

Jukin ja edesmenneen Jimi amstaffin kanssa harrastin tavallista monipuolista ulkoilua, mutta vetoharrastuksen viedessä täysin mukanaan on rotuvaihdos tapahtunut viime vuosina. Kilpailen Alaskanmalamuuttivaljakolla 4-koiran luokassa saaden koirieni kasvattajalta koiria lainaan täyteen valjakkoon. Vaellusta harrastetaan aina mahdollisuuksien mukaan, päiväreissuista aina useampiin öihin.

Mosku

on 3-vuotias Alaskanmalamuutti uros. Mosku onkin tuttu Koiravarusteen toimistokoirana jatko-opintojen harjoitteluni aikana. Mosku tuli minulle 1,5-vuotiaana kodinvaihtajana ja ollaan yhdessä päästy opettelemaan valjakolla kulkemista. Mosku tosin aloitti tämän sujuvammin kuin minä, itse ensimmäisessä rekilähdössä roikuin ohjaskaaressa kiinni saaden nostettua juuri ennen mutkaa itseni jalaksille.

Mosku on arjessa äärimmäisen kohtelias koira. Helppo viedä paikkaan kuin paikkaan. Rakastaa maharapsuja ja heittäytyy vieraillekin selälleen odottaen silityksiä. Kotona Mosku seuraa minua liki koko ajan, myös saunan lämmitystä on ehdottomasti valvottava. Sohvallakin ihminen on mitä erinomaisin tyyny. Kaikista uroskoirista Mosku ei pidä. En ole vielä päässyt perille sen päänsisäisestä kaavasta minkä mukaan valikointi tehdään. Toisinaan nuori möykkäävä uros ei hetkauta yhtään, mutta pieni häntää heiluttava pallero saa murinan aikaan. Omaa laumaansa Mosku suojelee toisilta koirilta välillä turhankin paljon.

Vaelluksilla Mosku on alustapitäen kulkenut todella mallikkaasti. Ei jännitä vaikeitakaan kulkupaikkoja sekä kuuntelee käskyjä hyvin. Täysi luotto vaelluksilla saavutettiin, kun laskeuduttiin rakkakivikkoinen tunturi väärään suuntaan illalla. Mosku olisi milloin vain voinut vetää minut kumoon ja olisinkin sitten rinkan kanssa pyörinyt hienosti jyrkkää rinnettä. Niin se poika vaan seurasi kulkuani ja päästiin alas kolhuitta.

Moskulla on viralliset vetotulokset sprintti-ja keskipitkänmatkan kisoilta. Mosku on vetämisessä parhaimmillaan kisoissa, jolloin töitä tehdään täysillä. Arjen vetolenkeillä saattaa joskus herpaantua vetämisestä ja kiinnostua vallan muista jutuista. Hajut saattavat toisinaan viedä nuoren uroksen koko pääkopan mukanaan. On se pää sieltä kuitenkin aina löytynyt takaisin, tähän mennessä. Paikoin arjessa saattaa ilmetä valjakossa rinnakkais-agressiivisuutta pysähdyksissä ollessa tai turhautuessa. Parhaimmillaan Mosku työskentelee johdossa, mutta toimii myös pyöräkoirana.

Näyttelyissä ollaan Moskun kanssa käyty jokunen kerta. Mosku on kooltaan keskivertoa pienempi, karva on keskipitkä ja pehmeähkö(ei täysin rodunomainen) joten missinuraa Mosku ei ole luomassa. Vaikka varsinainen Pretty Boy osaakin olla.

Inka

on vasta 1-vuotias pieni Alaskanmalamuutti neiti. Tai pieni ja pieni, suurempi kooltaan kuin Mosku. Inka tunnetaan myös nimeltä Inkeri tai tuttavallisemmin Kuriton Kakara. Minkäs sille voi kun kaikkiin ilmansuuntiin pitää välillä päästä yhtäaikaa ja vain raju rakkaus on riittävää. Inkalla ja Moskulla on sama äiti. Inka on näkynyt muutamissa Koiravarusteen päivityksissä myös.

Luonteeltaan Inka on toisinaan kuriton ja vallaton. Sitä iloa ja riemua ei vain aina osata säännöstellä. Vieraita Inka saattaa joskus vähän ujostella, mutta yhä useammin kaikki ihmiset ovat huippu juttu. Yksin liikkuessa Inkaa pitää toisinaan rohkaista uusissa tilanteissa. Inka on itsenäisempi luonteeltaan kuin Mosku, mutta nauttii saamastaan huomiosta ylitsevuotavasti. Usein jopa yli räiskyen. Vaikka Inka onkin välillä vallaton niin osaa jo enenevässä määrin myös rauhoittua.

Inka on käynyt useammilla päivän vaelluksilla ja ensimmäinen taidettiin tehdä Inkan ollessa 5kk. Yhden yön yli vaelluksenkin neiti on ehtinyt jo kokea. Tässä reissussa kesän yötön yö sai uuden merkityksen, koska öisinhän voi tehdä myös kaikkea muutakin kuin nukkua. Inka kulkee vaelluksilla hienosti kuunnellen käskyjä, uudet vaikeat paikat saattavat jännittää vähän. Vaikeissa paikoissa hakee rohkaisua Moskulta jos yhdessä ovat mukana. Tiimityöskentely siis kunniaan ja mallia isoveljeltä.

Valjakkotyöskentelyä ja vetoharrastuksen alkeita Inka on harjoitellut pienestä asti ikäänsä sopivasti. Inkalla on erinomainen työskentelymotivaatio ja on nuoresta iästä huolimatta erinomainen johtokoira parin vierellä. Lähtee uusille urille ja umpihankeen pyynnöstä sekä nauttii vauhdista. Valjakossa Inka opettaakin enemmän Moskua kuin toisinpäin. Inka starttaa kisaurille tulevana kisakautena ollessaan niihin ”täysi-ikäinen”.

Inka on käynyt parissa näyttelyssä ja saanut kivat arvostelut. Tullaan tulevaisuudessa pyörimään jonkin verran näyttelykehissä. Katsotaan minkälainen neiti on kehittymässä.

Yuki

alias Juki, ukkutti, kermabeba, äksypylly…mitä näitä nyt on. Yuki on minun ensimmäinen oma koirani, sekarotuinen ja kohta jo kunnioitettavat 13-vuotta. Yuki on kulkenut matkassa koko aikuisiän ja ollaan opeteltu aikoinaan ”lukutaitoa”, koska Yuki peilaa kaikki tunnetilat sekä antaa itsestään todella vähän signaaleja mitä lukea. Herkkä ja vaativa koira, aikoinaan välillä hyvinkin raivostuttava, mutta erittäin rakas.

Yukilla oli aikoinaan eroahdistusta. Söi asuntoa ihan kiitettävän summan edestä, mutta rauhoittui kasvettuaan ja saatuaan kaveriksi edesmeen Jimi amstaffin. Yuki ei pidä laisinkaan ulkopuolisista koirista. Yuki on aina ollut varsin mukavuudenhaluinen. Ulkona on ällöä sateella ja kylmällä, jos ruoka on pahaa niin sitä ei syödä ja kaikki mikä ei ole kivaa on turhaa.

Aikoinaan Yuki kulutti energiaansa pyörä- ja kickbike lenkeillä, 11-vuotiaana käytiin vielä 13km lenkkikin. Nykyään Yuki saa eläkepäivinään valita itse lenkkiensä pituudet. Yleensä riittää kävely postilaatikolle, mutta eräänäkin päivänä päätti haluta 5km kävelylenkin. Mikä lie aivopieru tuli vanhalle neitille.

Talvella ei ulkoilu oikein maistunut pakollista enempää, mutta lämmittävän auringon taas paistaessa nauttii lämmöstä terassilla kuin kuutti rantakalliolla. Iltaisin Yuki soluttautuu sohvaan ja vaatii oman paikkansa minun vierestä. Sitten kinastellaan sohvarahin herruudesta. Elämää jo nähneenä Yuki tietää mitä haluaa; on se lenkin pituus, ruuan laatu tai puolikas sohvarahi. Enää ei hötkyillä turhia vaan nautitaan elämästä. Leppoista vanhan koiran elämää. Yukin tärkein lelu on The Pöllö, jota esitellään aina vieraille.

Tervetuloa mukaan!