Kirsu edellä | Koiravaruste.fi -blogi
Asiakaspalvelu 0400 551 110 (ark. klo 10–17)

Kirsu edellä

Vaellusta ja energiaa

Sieltä se syksy tulee, ilman viilenevät ja illat pimenevät. Kohta alkaa lämpötilatkin olla sellaisia, että päästään aloittamaan treenit. Nyt olen käynyt yhden koiran kanssa iltaisin lyhyitä lenkkejä ja pian päästään aloittamaan säännölliset treenit! Nyt ollaankin nautittu vaellusreissuista ja lisää suunnitellaan koko ajan. Pieni Saga on myös päässyt mukaan. Tai pieni ja pieni, neiti painaa jo yli 20kg. Yötä teltassa ei vielä ole oltu reissun päällä, mutta päiväreissuja ja öitä mökissä ollaan oltu Sagan kanssa. Moskun kanssa käytiin pidempi reissu Riisitunturilla ja sinne olikin suunnitteilla jo vähän pidempi päivämatka täydellä rinkalla, joten testattiinkin helposti annosteltavaa lisäenergiaa. Käytiin myös yhdessä näyttelyssä Inkan kanssa elokuussa. Mites siellä kävikään viimeisen sertin kanssa?

SAGAN VAELLUSREISSUT

Minä olen jo näin suuri!

 

Sagan kanssa ollaan kuljettu liki joka päivä metsässä eri pituisia lenkkejä. Pikkuhiljaa niitä on alettu pidentämään. Pidempiä lenkkejä ei käydä päivittäin ja myös lepopäiviä mahtuu väliin. Lepo on pennulle (ja aikuisellekin) tärkeää! Vaelluksilla Saga ei tietenkään vielä kanna rinkkaa, siihen neidin pitää olla vuoden ikäinen. Tyhjällä rinkalla voi treenata jo aiemmin, mutta painoa rinkkaan ei kannata laittaa kuin vasta vuoden ikäiselle tai siitä eteenpäin. Näin ollen Saga sai reissuille omat valjaat. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan eli Saga sai samanlaisen kuin mitä Moskulla ja Inkallakin on eli Hurtta Weekend Warrior Eco-valjaat.

Pennulle voi opettaa jo pienestä pitäen kulkemista vaelluksilla. Tottakai muistaa, että pentu on pieni eikä jaksa samalla tavalla keskittyä kuin aikuinen. Pienestä lähdetään ja ajan kanssa lisätään uutta. Saga opetteli kulkemaan merkityillä poluilla: haistella toki saa, mutta ympäriinsä ei sinkoilla ristiin rastiin. Ylämäessä saa vetää tasaisesti ja alamäessa ollaan takana. Pysähdyksissä ja tauoilla ollaan rauhassa ja pidemmällä tauolla voidaan ottaa unetkin.

Saga on ollut alusta asti rauhallinen kulkija ja tauoillakin rauhoittuu hienosti. Saga on vaelluksilla kuin kotonaan ja sen kanssa on helppo kulkea. Isäänsä tullut! Tottakai opeteltavaa on, mutta suunta on hyvä. Hieno vaelluskaveri on valkuaisesta kasvamassa.

Saga 4kk, rokotukset saaneenaa pääsee reissuun! Saga seikkaili Hossassa 3 päivää lyhyitä eri reittejä.

 

Polkujen vieressä saa haistella, mutta pyynnöstä tullaan takaisin polulle ja kulkemisen pitää olla rauhallista.

 

Hossassa iski kova sade kesken kävelyn ja pidimme pidemmän tauon. Sagalla oli hyvä paikka puiden suojassa eikä sade tyttöä hätkähdyttänyt.

 

Pitää syödä että jaksaa. Ruokakuppina mukana tuttu ja hyväksi testattu matkakuppi, Kurgo Zippy Bowl.

 

Maha täynnä on hyvä levähtää.

 

Toisen reissun Saga pääsi seikkailemaan Hiidenportille. Siellä muisteltiinkin polulla kulkemista, koska reitti kulki paljon isojen kivien päällä ja pudotusten reunoilla.

 

Reunalta olisi pitkä pudotus alas.

 

Hiidenportin metsä oli kuin sadusta. Jos jossain olisi näkynyt haltija, niin se ei olisi ollut yllätys.

 

Juomapaikkoja löytyi sieltä täältä metsästä.

 

Välillä pientä kulkijaa väsyttää. Pennun kanssa liikkuessa kannattaa varautua pidempiin taukoihin.

 

Sagalla on tällä hetkellä menossa jalkojen kasvatus. Korvat ovat jo tasoittuneet päähän.

 

Hieno pieni tyttö Saga.

 

MOSKUN MATKA RIISITUNTURILLA

Moskun kanssa ollaan käyty pari kertaa aikaisemminkin Riisitunturilla. Ekalla kerralla iski kesken reissun kova helle ja toisella kertaa sade. Niimpä tarkoituksena olikin käydä koko Riisitunturin läpi menevä reitti, paremalla ilmalla. Koska sääennuste näytti hyvältä, niin mehän lähdetiin! Kuljimme Moskun kanssa pitkän reitin, eli 25km edestakaisin, joten matkaa kertyi 50km. Matkalla olimme 2 yötä teltassa. Tämä oli myös minulle toinen yksinvaellus. Tai enhän minä yksin ollut, kun Mosku oli mukana kaverina. Ei sushukan kanssa tarvitse pelätä.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli käveltävä 19km. Lämpöjä oli sopivasti eikä kulkeminen ollut tukalaa. Nautittiin Moskun kanssa kahdestaan kulkemisesta. Toisena päivänä meille oli tiedossakin pidempi kävelypäivä. Matkaa tulisi ainakin 25km, josta viimeiset 12km täyden vesikuorman kanssa, koska menimme tunturin päälle yöksi. Lämpötila oli sinä päivänä myös reissun korkein. Itse olen reissuilla säännöllisesti taukojen lisäksi ottanut lisäenergiaa ja mielessä onkin aikaisemminkin käynyt, että joku helposti annosteltava olisi hyvä myös koirille. Mosku ja Inka eivät ole mitenkään uupuneita kulkijoita vaelluksilla, mutta rankat päivät ovat myös niille rankkoja. Joten testiin lähti Kronch Pemmikan- energialisä.

Energialisä on uudelleensuljettavassa muovipussissa. Siinä on paljon energiaa pienessä määrässä, päiväannos on koiran koosta riippuen 100g-200g. Levyssä on 400g. Mosku sai päivän aikana yhteensä 100g, koska suurelle määrälle ei kuitenkaan ollut tarvetta.

 

Lisä on levyinä, josta saa helposti käsin taittamalla erikokoisia palasia. Mietin aluksi, että mitenhän se mahtaa maistui Moskulle. Turhaan mietin, koska mm. kalajauhoa ja silavaa sisältävä energialisä upposi kuin kuumille kiville. Annostelin palaset pieneen muovipussiin, mistä ne oli helppo antaa nopeasti.

 

Energialisää on tarkoitus antaa kolmesti päivässä: aamulla, päivällä ja illalla. Lisä alkaa tehoamaan 30min päästä ja on huipussaan 1,5h päästä. Moskulla huomasi vaikutuksen iltaa kohti, kun päivä jo tuntui tassuissa. Kulku oli verkkaisempaa, kun lisäenergia oli käytössä. Vaikkei Mosku koskaan mikään perässä raahattava olekaan.

 

Vaikka paljon päivässä kävelläänkin, niin muistetaan myös istua alas ja nauttia maisemista.

 

Mosku tykkää hyppiä kivien päälle, sieltä näkee kaiketi parhaiten!

 

Myös aikuisen koiran lepohetket ovat tärkeitä vaelluksella. Tunturin huipulla maistuu unet varjossa.

 

Myös rapsutukset ovat tärkeitä.

 

Alkava ruska näkyi jo vähän maassa.

 

Mitäpä sitä tähän sanoisi. Kaunista. Ei huonommat maisemat nukkua yötä ulkona.

 

Parhautta kulkea koiran kanssa vaelluksilla. Lähtekää ihmeessä nauttimaan alkavasta ruskasta vaelluksille koiruuden kanssa.

 

INKAN NÄYTTELY SODANKYLÄSSÄ

Inkan kanssa tosiaan käytiin pohjoisessa näyttelyssä. Keväältä peruuntui neljät näyttelyt koronan takia. Vähän jäi harmittamaan, kun Inkan ollessa nyt täysi-ikäinen, niin viimeinen serti toisi valion arvon. Eli pitihän se lähteä yhteen näyttelyyn kuitenkin kokeilemaan joskos se tulisi.

Sodankylään startattiin aamuyöstä ja kyllähän sitä taas mietti, että on se tämäkin hullun hommaa. Perillä näyttelyssä tuomari oli tiukka eikä erinomaista saanut kuin pari uros koiraa ennen meitä. Inka oli viimeinen narttu kehässä eikä yksikään narttu ollut saanu erinomaista eikä sen mukana SA:ta. Toiveet valioitumisesta hupenivat mielessä, mutta jännitti se kehä kuitenkin. Inka esiintyi hienosti. Tuomari antoi Inkalle erinomaisen arvostelun päätteeksi. Tuomari pyysi juoksemaan kerran vielä kehän ympäri. Jännitti! Takaisin tullessamme tuomari sanoi, että olisin minä sen SA:n antanut ilman juoksemistakin, mutta kävittepäs vielä pyörähtämässä. Eli näin ollen:

 

SUOMEN UUSI MUOTOVALIO, NÖHVERÖN LADY-INKA 

Jes! Inkan ensimmäinen näyttely täysi-ikäisenä ja valioituminen.

 

Inka kehässä näyttelyssä. Kuva Liisa Kotila-Haataja

 

Ja tässäpä linkit tuotteisiin:

Lisäenergia:

https://www.koiravaruste.fi/kronch-pemmikan-energialisa.html

Matkakuppi:

https://www.koiravaruste.fi/kurgo-zippy-bowl-matkakuppi-punainen.html

Valjaat:

https://www.koiravaruste.fi/hurtta-weekend-warrior-eco-valjaat-oranssi.html